Joku raja

Tällä viikolla olen oppinut, että Suomessa:

- joka toinen viikko yksi nainen kuolee lähisuhdeväkivallan seurauksena

ja

- joka päivä yksi lapsi joutuu pitkäaikaiseen sairaalahoitoon omien vanhempien tekemän väkivallan seurauksena. Äiti lyö useammin kuin isä.

Kammottavia lukuja. Amnestyn Joku raja -kampanjan sivuilta löytyy lisää tietoa, joka todella lisää tuskaa: piirua vaille 20 prosenttia naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai sillä uhkailua nykyisessä parisuhteessaan.  Prosentti kasvaisi melkoiseksi, jos laskettaisiin mukaan kaikki väkivaltaa jossain lähisuhteessa kokeneet. Näin meillä sivistysvaltio-Suomessa. Ongelman täytyy olla syvällä yhteiskunnan rakenteissa, kun väkivalta on näin valtavan yleistä ja toimii ilmeisen usein samalla kaavalla. Mies lyö, nainen alistuu. (En todellakaan väitä, etteivätkö naiset löisi, mutta tilastojen mukaan asetelma on lähes aina sama. Tietysti miesten voi olla vielä hurjan paljon vaikeampaa puhua kohtaamastaan väkivallasta – heidän kun pitäisi sukupuoliroolien mukaan olla ennemmin alistajia kuin alistettuja.)

Imagessa oli jokin aika, ehkä pari vuotta, sitten pitkä artikkeli lähisuhdeväkivallasta. Se oli niin järkyttävä ja koskettava, että itkin sitä monena päivänä ja tyrkytin juttua luettavaksi suunnilleen kaikille vastaantulijoille. Väkivaltaa ei huomata tai haluta huomioida tarpeeksi esimerkiksi mediassa, joka voisi osaltaan yrittää muuttaa yhteiskunnan asenteita ja rakenteita. Aiheesta tarvittaisiin hirveän paljon enemmän keskustelua ja tietysti ennen kaikkea konkreettisia toimenpiteitä: turvakoteja joka puolelle Suomea, poliiseille ja muille viranomaisille koulutusta, oikeusapua ja kaikenlaista mahdollista tukea väkivallan uhreille ja hoitoa väkivallan tekijöille. Poliisin tietoon tulleisiin tapauksiin on puututtava välittömästi ja ne on vietävä oikeuteen.

TV2:n tämäniltainen Silminnäkijä-dokumentti lasten kohtaamasta väkivallasta oli kamalaa katsottavaa. Äidit ja isät kiduttavat lapsiaan esimerkiksi upottamalla pienten käsiä kiehuvaan veteen. On niin hankala ymmärtää, vaikka tiedän, että vanhemmat väsyvät ja kamppailevat oman mielenterveytensä kanssa. Tähänkin tarvittaisiin tukea vanhemmille, koulutusta viranomaisille, apua ennen kuin sitä edes pyydetään.

Kulttuurimme on väkivallan kyllästämä. Koulusurmia, pahoinpitelyitä, puukotuksia, tappeluita.

Samaan aikaan kakkosen dokumentin kanssa JIM-kanavalta näytti tulevan Ultimate Fighter, jossa veri lensi. Hienoa.

Vihastuttavia uutisia

Luin nettikaverin uutta blogia ja törmäsin epäkohtaan, joka oli ehtinyt uutisvilinässä jäädä huomaamatta. Harmittaa tuommoinen niin paljon, että päätin levittää tietoa sekä uutisesta että tuosta uudesta, varsin asiallisesta blogista täälläkin.

Kirkon julkisuudessa heiluvat puhemiehet (paria miellyttävää poikkeusta lukuun ottamatta) saavat minut jatkuvasti raivon partaalle ja täytyy kyllä todeta, etten ole katunut kirkosta eroamista, vaikka sitä pitikin aikanaan miettiä pitkään. En halua verorahoillani tai jäsenyydelläni tukea syrjintää, arvokonseratismia tai sovinismia, eikä eroakirkosta.fi-sivuston suosion perusteella halua moni muukaan. Erosin kirkosta nimenomaan mädän instituution takia. Usko sen sijaan on asia erikseen. En tiedä, onko Jumalaa, jumalaa tai jumalia olemassa, en myönnä tai kiellä, olen avoin ehdotuksille. Haluan, että jokaisella vapaus uskoa ja harjoittaa uskoaan omalla vapaa-ajallaan aivan kuinka paljon tahtoo. Suhtaudun kuitenkin kriittisesti ylhäältä – siis hallinnollisella tavalla ylhäältä – annettuihin valmiisiin arvovalintoihin. Raamattu on kuitenkin vain tuhansia vuosia vanha kirja, jota Jumala ei faksannut taivaasta vaan jonka ihmiset kirjoittivat ihan itse. Minua ärsyttää, että Raamattuun suhtaudutaan yleisesti pick & mix -periaatteella: okei, ei uhrata lintuja joka ilta kuukautisten aikana eikä tapeta naapureita, mutta uskotaan kuitenkin, kun Mooses sanoo, että homous on väärin ja naisen tulee vaieta seurakunnassa. Tai oikeastaanhan siellä Raamatussa sanotaan, että homot pitäisi tappaa, mutta “ei kai sitä nyt niin kirjaimellisesti pidä ottaa”, vai mitä? No mitä sitten pitää ja mitä ei? Ei voi uskottavasti napata näkemyksiinsä yhtä käskyä ja jättää toista saman sivun määräystä huomiotta.

Uskonto on jännä juttu. Onneksi kaveripiirissäni on niin vahvasti uskovia kuin vannoutuneita ateistejakin. Syntyy avartavia ja mielenkiintoisia keskusteluja.

Joka tapauksessa pidän uutisessa mainitun piispan suhtautumistapaa törkeänä. Jos sukupuoltaan korjaava ei voi työskennellä kirkossa, tuossa lähimmäisenrakkauden kehdossa, kuka voi? Uutisointien perusteella se on aika vaikeaa kenelle tahansa valtaväestöstä mukamas poikkeavalle. Ja tietysti naisille, jotka ilmeisesti poikkeavat ainakin kirkon johdon valtaväestöstä.

Tästä taisi tulla vähän tämmöinen mutu-pohdinta, mutta sainpahan tartuttua kynään eli näppäimistöön pitkästä aikaa. Olen kyllä ärsyyntynyt päivittäin Hesaria tavatessani ja aikonut kirjoittaa niin Johanna Korhosesta, jenkkien pressanvaaleista kuin kaikesta hurjasta kunnallisvaalien alla tapahtuneestakin, mutta aina jokin muu tekeminen on hypännyt eteen. Opiskelu, työ ja poliittinen toiminta vievät yllättävän paljon aikaa, ja kun rakasta ja kavereitakin olisi niin kiva nähdä. Yritän ryhdistäytyä! Ainakin nyt huvitti lykätä esseeen kirjoittamista tarpeeksi…

KIITOS!

Valtava kiitos kaikille tukijoille ja äänestäjille! 89 ääntä oli iso yllätys, kun ei ollut varaa laittaa edes yhtään mainosta mihinkään. Nyt sitä ollaan varavaltuutettuja ja lautakuntapaikka on tietysti varma.

Lisää blogittelua lähiaikoina, kun nyt vaalien jälkeen ehkä ehtisi kirjoittaakin…

Jokela 2

Saaren kotoa löytyi kaksi viestiä, joissa hän muun muassa kertoo vihaavansa ihmiskuntaa ja suunnitelleensa tekoaan vuodesta 2002 alkaen.

“Ratkaisu on Walther”, Saari kirjoittaa.

- Helsingin Sanomat

Molemmat olivat ladanneet nettiin videoita ja kuvia itsestään. Saaren lataamat nettitiedostot ovat lähes identtisiä Auvisen vastaaviin verrattuna. Videoissa ampuja esittelee asettaan ja ampuu sillä ulkona. Kuvissa ampuja poseeraa aseensa kanssa uhmakkaasti ja osoittaa sillä suoraan kameraan. Yhden kuvan Kauhajoen ampuja on käsitellyt mustapunaiseksi, aivan kuten Auvinenkin.

Myös miesten ulkonäkö ja pukeutuminen muistuttavat toisiaan. Molemmilla on vaaleat, taaksepäin kammatut hiukset sekä musta nahkatakki tai kauluspaita.

Ampumispäivän aamuna molempien liikkeet ovat hätkähdyttävän samankaltaisia. Sekä Auvinen että Saari päivittivät vielä ampumispäivän aamuna omia nettiprofiilejaan. – -

Jokelan koulusurmaaja pärjäsi koulussa hyvin, mutta läheiset ystävät kuvailivat häntä “omituiseksi”. Auviselle oli määrätty mielialalääkkeitä, mutta hoitojonojen takia häntä ei ohjattu varsinaiselle psykiatrille.

- Helsingin Sanomat

Onko tämä esimerkki mielenterveyshuollon tärkeydestä tarpeeksi konkreettinen, vakava ja uskottava?

Kamalaa.

“Olen herännyt ympäristöasioihin hiljalleen. Enää en lennä yksityiskoneella ympäriinsä.”

Satuinpa tässä loppukokeiden keskellä lueskelemaan MeNaiset-lehteä, joka on yleensä kilpasiskoihinsa verrattuna melkeinpä asiallinen julkaisu (en ole erityisen mieltynyt naistenlehtiin). Tällä kertaa lehden pääjuttu kuitenkin sai minut provosoitumaan.

Vastikään formulakuskimiehestään eronnut, kannessa hymyilevä “ekoäiti” Erja Häkkinen kertoo jutussa hiljalleen heränneestä ympäristöomatunnostaan ja tulevasta tv-työstään ilmastonmuutosta käsittelevässä ohjelmassa:

Kokoontuessaan yhteen ensimmäistä kertaa tiimiläiset kuulivat professori Atte Korholan luennon ilmastonmuutoksesta ja päätyivät pohtimaan, kuinka he itse ottavat ympäristöasiat huomioon arjessaan.

-Omatunto kolkutti ihan jokaisella. Itse teen arjessa pieniä tekoja: lajittelen jätteitä, sammuttelen sähkölaitteita, käytän kangaskassia muovikassin sijaan. Suurimpina synteinäni pidan lentämistä ja isoa maasturiautoa, jonka nyt tosin olen vaihtanut pienempään. En myöskään enää lennä yksityiskoneella paikasta toiseen, Erja luettelee. –

- Totta kai jokainen vanhempi miettii, millainen tulevaisuus lapsia odottaa. Ilmastonmuutoksesta on puhuttu ainakin kaksikymmentä vuotta. Aluksi ajattelin, että aiheen nostaminen oli jonkin pienen ryhmän keino hakea huomiota. –

Kun Erja oli hiljattain lasten kanssa Davosissa laskettelemassa, Hugo oli huokaissut ja kysynyt, milloin perhe menisi taas mökille. Hänellä kuulemma “oli ikävä niitä puita”.

- Minusta oli jännää, ettei pieni poika ikävöinyt mönkijäänsä vaan puita.

No niin, Erja. On toki hienoa, että käytät kangaskassia, lajittelet jätteitä, sammuttelet sähkölaitteita ja olet viimein herännyt ilmastonmuutoksen todellisuuteen. Yksityiskoneella lentämisestä luopuminen ei kuitenkaan kuulu “arjen pieniin tekoihin” – se ei varsinaisesti kosketa meitä tavallisempia tallaajia, ja tiheän lentelyn rinnalla kangaskassin käyttäminen on laiha lohtu. Maasturiauton vaihtaminen pienempään on tietysti edistystä…

Yritän ilmaista tämän tuomitsematta Erjan pyrkimyksiä puhtaampaa ympäristöä kohti: mitä ympäristöystävälliseen elämiseen tulee, runsas lentäminen ja maasturiautolla ajaminen tosiaan ovat lihansyönnin ohella suurimpia syntejä. Tulevaisuudessa Erja perheineen voisi puhdistaa omatuntonsa esimerkiksi siirtymällä edes jossain määrin käyttämään julkista liikennettä yksityisautoilun sijaan, välttämällä lentokoneita sekä vähentämällä lihansyöntiä. Olisi kenties hyödyllistä hankkia myös lapsille vähemmän saastuttavaan elämäntapaan kannustavia leluja monkijöiden sijaan.

Lisäksi toivoisin, että Nelonen valitsisi jatkossa ilmastonmuutosohjelmiensa juontajiksi hieman ympäristösuuntautuneempia ja valveutuneempia ihmisiä. Tai edes sitä, etteivät lehdet väittäisi Häkkisten ökyelämäntyyliä ekoystävälliseksi.

Dokkarin jälkeen

Hei, tässä epätavallisen lyhyt postaus: katsokaahan video täältä. Huh. En mainosta tällaisia usein, mutta nyt on syytä.

Autot on tiellä, Pajunen!

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen haluaa lisää autoja keskustaan, kertoo Hesari. Pajusen perustelut ovat mielenkiintoisia: autoilevat ihmiset käyttävät paljon rahaa ja keskusta on autioitumassa. Mielenkiintoinen on myös seurue, jonka kanssa Pajunen kannanottonsa tekee. Minusta on äärimmäisen huolestuttavaa, että kaupunginjohtaja esittää mielipiteensä yhdessä keskustan yritysjohtajien kanssa. Asiat menevät nopeasti pieleen, kun liikemaailma alkaa osallistua julkiseen päätöksentekoon – silloin nimittäin puhuu raha, kuten artikkelista huomataan. Autoilijoiden mahdollinen korkeampi kulutuskyky ei missään nimessä saa mennä ympäristönäkökulman edelle.

Hulluimmalta tuntuu Stockmannin varatoimitusjohtaja Heikki Väänäsen kommentti: “Joukkoliikenteen eteen on jo tehty paljon: metro, raitiovaunut ja bussilinjat toimivat. Nyt on yksityisautoilun vuoro.” Ei se noin mene! Ensinnäkin Helsingin joukkoliikenteessä olisi tietojeni mukaan vaikka millä mitalla parantamista: metroverkostoa olisi laajennettava, yöbussit eivät kulje niin kuin pitäisi eikä kaikkialle edelleenkään pääse julkisilla. Toiseksi yksityisautoilun vuoron ei pidä tulla missään vaiheessa. Meillä ei ole varaa saastuttaa enää yhtään enempää! Julkisen liikenteen tukeminen ei todellakaan tarkoita sitä, että sen nojalla saa seuraavaksi tuhlata yksityisautoilun helpottamiseen. Julkista liikennettä on tuettava niin, että yksityisautoilua tarvitaan mahdollisimman vähän ja aina vain vähemmän. Kaupunkien keskustoissa se on äärimmäisen helppoa. Siksi tuntuu aivan käsittämättömältä, että Suomen suurimman kaupungin johtaja haluaa tieten tahtoen tuhota joukkoliikenteen kehityksen. Tällaisia päätöksiä ei voi tehdä lyhytnäköisesti rahavirtoja ajatellen, sillä se on ympäristön kannalta täysin kestämätöntä.

Kuka tahansa Helsingin keskustassa lähes milloin tahansa käynyt voi helposti todeta, että se on kaikkea muuta kuin autio. Pajunen on oikeassa siinä, että amerikkalaistyyliseksi satelliittikaupungiksi muuttuminen olisi erittäin huolestuttavaa – mutta ongelmaa ratkotaankin nyt ihan väärästä päästä. Kun kaavoitus (josta siis päätetään kunnallistasolla) suosii automarkettien ja kauppakeskusten rakentamista, kierre on valmis. Nyt tilannetta oltaisiin viemässä entistäkin huonompaan suuntaan, kun todellisuudessa syyt vääräntyyppiseen kehitykseen löytyvät aiemmasta yksityisautoilun tukemisesta. On ylipäätään ehdottoman vaarallista harrastaa kaavoituspolitiikkaa, joka johtaa siihen, ettei kauppaan pääse kuin autolla.

Pajusen ja yrittäjäkaverien hotelli Kämpin Peilisalissa (hyvin mainittu toimittajalta!) toivoma keskustatunneli kuulostaa niinikään täydeltä hulluudelta. 500 miljoonan sijoitusta perustelemaan vedetään tietysti tuttu työllisyyskortti. Suomessa tuntuu olevan lupa aloittaa vaikka miten idioottimaisia hankkeita, jos niiden avulla vain voidaan työllistää joku. No, voin kertoa, etteivät pienet työllisyysvaikutukset tunnu missään, kun ympäristö on pilattu elinkelvottomaksi. Voin kertoa senkin, että ihmisiä on mahdollista työllistää myös ympäristöystävällisiin hankkeisiin.

Ouluun suunniteltua – ja isosta vastustuksesta huolimatta ilmeisesti toteutuvaa – kallioparkkia on perusteltu samoilla ja yhtä typerillä argumenteilla. Uskomattomin on tiettyjen kunnallispoliitikkojen väläyttelemä “autoton keskusta” – autottoman keskustan tulee viitata julkisten kulkuneuvojen käyttöön, ei autojen piilottamiseen maan alle!

Jäähyväiset aseille

Tänään on Arndt Pekurisen syntymäpäivä. Sen kunniaksi on julkaistu tutkimus, jonka mukaan suomalaisilla on kolmanneksi eniten käsiaseita maailmassa. Tilaston ykkösenä keimailee luonnollisesti USA, jossa turvallisuuden varmistaa 90 asetta 100 asukasta kohti. Metsästyksellä on osansa tulokseen, mutta siitä huolimatta Suomen sijoitus kuulostaa huolestuttavalta. (Hesari näköjään puhuu ampuma-aseista, Yle käsiaseista – liekö sanoilla sen kummempaa eroa.) Väittäkää vainoharhaiseksi, mutta asenteiden tutkittu amerikkalaistuminen ja mittavat asevarastot eivät kuulosta hyvältä yhdistelmältä – huolissaan on myös poliisi.

“Karkeasti ottaen maailmassa on yksi ampuma-ase joka seitsemättä ihmistä kohden. Jos Yhdysvallat jätetään pois laskuista, määrä laskisi yhteen aseeseen joka kymmenettä ihmistä kohden”, raportissa todetaan.

Kehotan tutustumaan esimerkiksi seuraaviin järjestöihin:

- Aseistakieltäytyjäliitto
- Suomen rauhanpuolustajat
- Sadankomitea

Itämeri, rauhan meri

Itämerellä ei vanhasta työväenlaulusta huolimatta ole tätä nykyä kovin rauhalliset oltavat. Uutisoinnin määrästä päätellen tiedotusvälineissäkin on herätty sen äärimmäisen huolestuttavaan tilanteeseen. Ja ikäviä uutisia ovatkin olleet: esimerkiksi Yle kertoo, että WWF:n mukaan kuudesosa merestä on jo täysin kuolleessa tilassa ja että jälleen on löydetty uusi myrkyllinen sinileväsuku. (Ärsyttää muuten, ettei Hesarin nettisivuilta löydy erikseen ympäristöosiota. Pisteet siis Ylen uutispalvelulle.) Surullista, miten kurjaksi lähimeren kunnon on annettu päästä. Vasemmistoliiton puoluehallituksen kannanoton mukaisesti toimiin on todella ryhdyttävä välittömästi, jos Itämeri vielä halutaan pelastaa.

Surullista on sekin, ettei edes ympäristöpuolueeksi ymmärretyn Vihreitten hallitusvastuu tunnu tuottavan minkäänlaisia tuloksia luonnonsuojelun saralla. Päinvastoin; vastikään kerrottiin, että ympäristöjärjestön tukia tullaan laskemaan huomattavasti, mistä esimerkiksi Mirka Muukkonen ja Silla Kakkola ehtivätkin jo blogata. Tällaisilla linjapäätöksillä on pitkällä tähtäimellä melkoiset seuraukset. Hyvinvoivan luonnon turvaamisen sijaan sinilevähallitus (miten osuva nimi!) kaavailee lisäydinvoiman rakentamista ja muita kerrassaan kestämättömiä ratkaisuja. Se kai on nyt sitten sitä ilmastonmuutoksen torjuntaa. Hieno homma.

Vihreiden poliittinen uskottavuus alkaa olla ennen pitkää nollassa. Minun kunnioitukseni Vihreitä kohtaan on jo pitkään ollut vähäistä mm. puolueen harjoittaman kunnallispolitiikan takia – ympäristöarvoilla on pyyhitty lattiaa monet kerrat. Jospa se nyt alkaisi näkyä suurelle yleisöllekin. Sääli, ettei eduskunnasta löydy Vasemmistoliiton lisäksi ainuttakaan ympäristökysymyksiä tosissaan ottavaa puoluetta.

EDIT: Blogilista ilmeisesti ilmoitti jonkin aikaa jatkuvasti tämän blogin päivittyneen, vaikka uusia postauksia ei ollut. Ongelma on nyt toivon mukaan korjattu ja blogilistan tiedotuksiin voi taas luottaa.

EDIT 2: Valtiovarainministeriöstä vahvistetaan, että painotuksissa lähtökohtana on ollut pääsääntöisesti verokertymän kartuttaminen, eivät niinkään ympäristönäkökulmat, kertoo Yle. Energiaverotuksen korottaminen on toki sinänsä ihan positiivinen asia, mutta olisiko tätäkin voinut miettiä vähän tarkemmin? Dieselin (jota julkinen liikenne käyttää) hinta nousee kohtuuttomasti bensaan verrattuna. Tällaisellako rahoitetaan suurituloisten veroale? Olisi myös aina muistettava, että ympäristöverotuksen on ennen kaikkea tarkoitus tehdä itsensä tarpeettomaksi. Sen varaan ei voi rakentaa esimerkiksi julkisia palveluja. Ne tulee turvata progressiivisella tulo- ja pääomaverotuksella.

Bush <3 Brown, Clinton vs. Obama

Presidenttikisaa on käyty Yhdysvalloissa jo pitkään täyttä päätä, vaikka valintaan on aikaa reilu vuosi. Republikaani- ja demokraattiehdokasehdokkaat ottavat toisistaan mittaa keräämällä palstamillimetrejä, julkkistukijoita ja tietysti jenkkityylin vaaleissa sitä kaikista tärkeintä: rahaa. Sivistynyt maailma pidättää hengitystä ja rukoilee, että äänestäjät eivät tee jälleen uutta kohtalokasta virhettä.

USA:lla ei rullaa erityisen hyvin. The Wall Street Journalin mukaan sen oma valtiovarainministeri kertoi maanantaina, että maan talous on vaarassa romahtaa lokakuun alussa, ellei valtiovelan rajaa vaihteeksi nosteta – summahan tällä hetkellä vaivaiset 8965 miljardia dollaria. Tehokas pelottelu johtanee lakimuutokseen. Irakin sota on ollut jenkeille – aseteollisuutta lukuun ottamatta – monella tapaa kaikkea muuta kuin tuottoisa veto. Yhdeksi vaalien kuumimmista kysymyksistä se nousee ainakin Yhdysvalloissa ja Britanniassa, jonka uusi pääministeri pääsi muutama päivä sitten maansa sydänystävän George W. Bushin golfauton kyytiin. Valtioiden välisen suhteen odotetaan muuttuvan ainakin pari astetta kylmemmäksi, kun Yrjön sylikoira Blair on vihdoin päästänyt irti vallankahvasta. Heippoja Britannialla ei tietenkään ole varaa sanoa, mutta joukkojen vetämistä pois Irakista voi pikkuhiljaa alkaa odotella. Tilanne on äärimmäisen mielenkiintoinen, sillä media analysoi ja tulkitsee johtajien jokaista sanaa ja elettä niin tarkkaan kuin mahdollista, samalla kun Brown kiertelee ja kaartelee asioiden ytimiä parhaansa mukaan. Irakissa “hoidetaan velvollisuudet”, terrorismi “ei ole aate vaan rikos ihmisyyttä vastaan”, sitä vastaan käytävä taistelu on “sukupolven mittainen” ja al-Qaida-terroristit ovat “uhka myös Irakissa”. Aha. Bushin lausunnot taas ovat tarkoituksellisen läpinäkyviä. Hän kutsuu Brownia isällisen lämpimästi etunimellä ja on varma siitä, että tuo “humoristinen skotti” ymmärtää, “millainen katastrofi Irakissa epäonnistuminen olisi”.

Ah-niin-ympäristötietoinen Brown korostaa keskustelun koskeneen erityisesti ilmastonmuutosta ja siihen puuttumista. Ilmeisesti kätevä ratkaisu on jo löydetty, sillä vapauden ihmemaassa on suunnitteilla mittavaa ydinvoiman lisärakentamista. Mitä tuohon nyt sanoisi? Kunpa tulevalla presidentillä olisi järkeä katsoa edes vähän nenäänsä pidemmälle.

Ja kunpa presidentiksi valittaisiin viimein demokraatti. Se näyttää onneksi kohtalaisen todennäköiseltä – joskaan Jenkkilän suhteen gallupeihin tai mutu-tuntumaan ei ole juuri luottamista. Sen osoittivat edellisetkin vaalit. Tällä kertaa republikaaneilta puuttuu selkeä ykkösehdokas, vaikka (tai koska) listalla on monta tunnettua nimeä. Äänestäjiin voisi vedota vaikkapa menneisyys tv-tähtenä (Fred Thompson) tai pitkä ura valtakunnan- ja paikallispolitiikassa (Rudy Giuliani ja John McCain). Konservatiivista kansanosaa kiinnostaa varmasti myös esimerkiksi viimeksi mainitun sotaveteraanius.

Demokraattien pääehdokkuudesta taistelevat lähinnä Hillary “Billin vaimo” Clinton ja Barack “musta mies” Obama, joista selkeää johtoasemaa pitää hallussaan ensin mainittu, mikä on hieman sääli. Clintonilla on kuitenkin The Wall Street Journalin uusimpien tietojen mukaan takanaan yli 20 prosentin tukijaenemmistö ja suurempi vaalikassa, mikä vaikuttaa kohtalokkaalta tässä vaiheessa kisaa.

Arvostettu WSJ myytiin muuten juuri Rupert Murdochille, mikä tietää mediakeisarille lisää sananvaltaa tulevissa vaaleissa. Aiemminhan Murdoch on ollut kiistellysti mukana junailemassa esimerkiksi Britannian Labourin vuoden 1997 vaalivoittoa.