Vaalit lähestyvät ja feminismi on kirosana

Mistä muusta sitä kirjoittaisikaan kuin vaaleista, joiden ympärillä elämä tätä nykyä melko tiiviisti pyörii. Enää kolmisen viikkoa suureen koitokseen, ja joka päivä pitäisi olla vaalikahvilassa, -kodassa, -paneelissa, -tilaisuudessa, kokoustamassa tukiryhmän kanssa tai vähintäänkin jakamassa esitteitä, tulitikkuja ja vaalikarkkeja. Olen kiitollinen siitä, että olen vain vaalipäällikkö, sillä ehdokkailla näyttää olevan vielä rankempaa kuin taustatiimillä. Toivotaan, että meidän kaikkien vasemmistoaktiivien ahkeruus palkitaan äänivyöryllä.

Vaalipaneeleissa käy yllättävän hyvin ilmi, miten vasemmistolaisia ajatuksia kaupataan äänestäjille puolueen kuin puolueen taholta, niihin liittyvistä kauniista sanoista puhumattakaan. Kukapa ei ilomielin liputtaisi tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden, vapauden tai inhimillisyyden puolesta? Anyone? Käsitteistä oikein hyviltä kuulostavat esimerkiksi ilmainen koulutus, hyvinvointivaltion säilyttäminen, ympäristön huomioonottaminen ja opiskelijoiden, vanhusten, yksinhuoltajien, mielenterveysongelmaisten, työläisten, työttömien, lapsiperheiden ymv. aseman parantaminen. En yhtään ihmettele, että vaalilauseiden ja -lupausten sanotaan muistuttavan toisiaan. Kun ehdokkaat yrittävät kiivaasti miellyttää jokaista potentiaalista äänestäjäänsä, esitteiden teksteistä on hankalampi löytää eroja kuin yhtäläisyyksiä. Eroja kuitenkin on, ja niitä olisi syytä tuoda esille.

Katsoin eilen Ajankohtaisen kakkosen Akkavalta-illan, ja yllätyin jälleen siitä, miten omituisesti feminismiin yleisesti suhtaudutaan. Ohjelmaan lähetetyissä tekstareissa asetettiin jatkuvasti feminismi ja sovinismi vastakkain, vaikka ne ovat kaikkea muuta kuin toistensa vastakohdat. Feminismi on yksinkertaisesti tasa-arvon aate, joka pyrkii poistamaan sukupuolten välisen eriarvoisuuden. Toisin kuin sovinismi, se ei missään määrin pyri minkään sukupuolen ylivaltaan. Milloinkohan tämä menee perille? Ohjelman keskustelijoistakin osa tuntui olevan ihan hakoteillä. En ymmärrä, miksi tasa-arvosta puhuttaessa täytyy muka-hauskasti väittää, etteivät miehet voi hoitaa lapsia kotona, koska eivät pysty tekemään kuin yhtä asiaa kerrallaan. Olen sitä mieltä, että kotiäitiys on valinta – ei siis minkäänlainen lapsen kehitykselle välttämätön, symbioottinen tila synnyttäjän ja jälkeläisen välillä. Koti-isyyden ja päivähoidon vastustajat voisivat edes yrittää esittää kelvollisia argumentteja aikansa eläneiden uskomusten toistelemisen sijaan.

Uutisia

Tämä aamu alkoi tv-uutisilla, joissa kerrottiin Paavo Arhinmäkeen kohdistuvasta rikosepäilystä. Aivan uskomaton juttu! Asiaa on jo ehditty päivitellä ympäri blogosfääriä, mutta se ansaitsee järjettömyydellään vielä ainakin yhden maininnan. Kun kamerakännykällä kuvaamisesta ja pääkaupungin keskustassa liikkumisesta tulee kiinniotetuksi, joutuu putkaan yli vuorokaudeksi ja julistetaan rikosepäillyksi, niin viimeisetkin uskon rippeet Suomen poliisilaitokseen ja sisäministeriöön alkavat hävitä. Koko Asem 06 -sotku oli ihan älytön. Epäilijöitä kehottaisin lukemaan ja katsomaan Paavon version – varsinkin video puhuu puolestaan.

Toinen huono uutinen tuli jälleen kerran ystävämme George W. Bushin suunnalta. Maailman velkaantuneimman valtion johtaja vaatii budjettiehdotuksessaan valtavia lisärahoja puolustusministeriölle. Hesarin mukaan budjetin läpimeno tarkoittaisi, että sotimiseen uppoaisi pian yli viidennes Yhdysvaltojen menoista! Käsittämätöntä toimintaa. Menot yllättäen rahoitettaisiin julkisia palveluita leikkaamalla, ja uhreiksi joutuisivat vaihteeksi köyhät ja vanhukset, joiden sairausvakuutuksista napattaisiin Bushin sotakoneiston käyttöön 61 miljardia euroa. Hyvin menee, USA! Bush kehuu terveydenhuollon muuttuvan reilummaksi ja joustavammaksi, mikä ei ainakaan minun korvaani kovin uskottavalta kuulosta – varsinkaan kun budjetin luvataan kääntyvän ylijäämäiseksi minkäs muun kuin veronkevennysten avulla. Bushin ehdotusta on onneksi kritisoitu suhteellisen avoimesti. Muistuttaisin, että UNESCOn mukaan maailma käyttää keskimäärin 100 dollaria vuodessa opettaakseen lapsen lukemaan, ja sittemmin 8000 dollaria vuodessa opettaakseen hänet ampumaan.

Pari viikkoa sitten hämmästytti uutinen teologian opiskelijoiden tekemästä kantelusta, jossa pastori Leena Huovista syytettiin homoliiton siunaamisesta. Eilinen tieto kertoo, että tuomiokapituli jätti teon rankaisematta, mikä on tietysti vähintäänkin oikeudenmukaista ottaen huomioon, että kyseessä oli yksityistilaisuus. Pisteet Leena Huoviselle rohkeasta puheenvuorosta! Seksuaalinen eriarvoisuus on kitkettävä yhteiskunnasta niin pian kuin mahdollista.

Lopuksi pari sanaa puolueiden vaalisloganeista. Ensinnäkin demareiden “Minä! Me.” -mainos muistuttaa häkellyttävän paljon Vasemmistoliiton muutaman vuoden takaista “Me. Yhdessä.” -slogania, ja toiseksi se haiskahtaa taas pahasti tutulta demaripopulismilta. Olen tosin kuullut jo useammalta taholta, että mainos on ymmärretty myös kansainvälisenä individualismin ylistyksenä – ehkä “me” onkin mukana vain selventämässä sanomaa englantia ymmärtäville. Se sopisikin SDP:n linjaan paremmin. Puolueen kampanjasivuja selatessa alkaa suututtaa: äänestäjiin yritetään vedota puhumalla punaisista ja sinisistä totuuksista samalla, kun puheenjohtaja julistaa kannattavansa veroalea, ja sinipunahallitusta pidetään todennäköisenä. Heinäluoma on tietysti johdonmukaisesti jo ehtinyt perua puheensa, mutta SDP:n vaaliohjelma ja toiminta hallituksessa ovat eittämättä kuin yö ja päivä. Pitäkää mielessä, että vaalilauseen mukaisesti Vasemmistoliitto on se puolue, joka on oikeasti vasemmalla.