Tänään on Arndt Pekurisen syntymäpäivä. Sen kunniaksi on julkaistu tutkimus, jonka mukaan suomalaisilla on kolmanneksi eniten käsiaseita maailmassa. Tilaston ykkösenä keimailee luonnollisesti USA, jossa turvallisuuden varmistaa 90 asetta 100 asukasta kohti. Metsästyksellä on osansa tulokseen, mutta siitä huolimatta Suomen sijoitus kuulostaa huolestuttavalta. (Hesari näköjään puhuu ampuma-aseista, Yle käsiaseista - liekö sanoilla sen kummempaa eroa.) Väittäkää vainoharhaiseksi, mutta asenteiden tutkittu amerikkalaistuminen ja mittavat asevarastot eivät kuulosta hyvältä yhdistelmältä - huolissaan on myös poliisi.
“Karkeasti ottaen maailmassa on yksi ampuma-ase joka seitsemättä ihmistä kohden. Jos Yhdysvallat jätetään pois laskuista, määrä laskisi yhteen aseeseen joka kymmenettä ihmistä kohden”, raportissa todetaan.
Kehotan tutustumaan esimerkiksi seuraaviin järjestöihin:
- Aseistakieltäytyjäliitto
- Suomen rauhanpuolustajat
- Sadankomitea
Rauhaa kansoille.
Nooh, onhan tuo asekulttuuri huomattavasti tiukemmin kontrolloitua Suomessa kuin Usassa. Sen voi jokainen itse todeta käymällä poliisilaitoksella, ja yrittämällä saada luvat aseen ostoon.
Käytännössä asetta ei taida saada, jos ei ole esimerkiksi näyttää jonkun ampumaseuran tai vastaavan suositusta (että harrastaa rata-ammuntaa).
Niin, Jokelan tapahtumien myötä tuo nyt näyttäytyy vähän eri valossa… Ja oli miten oli, vaikka aseita pidettäisiin hallussa vain harrastus- tai metsästystarkoituksiin, niillä voi helposti ja kätevästi tappaa ihmisiä. (Tähän en nyt kaipaa “Nyrkilläkin voi tappaa!!1″ -vastauksia - aseiden funktio kun nyt sattuu olemaan juurikin se tappaminen.
En epäile vähääkään tuota tutkimustulosta, jonka mukaan Suomen asetiheys on maailman suurimpia. Tähän on kuitenkin pakko olla laskettuna myös metsästyskäyttöön hankitut aseet, muuten luku ei voi olla mitenkään selitettävissä. Suomen aselupakäytäntö on täysin erilainen esimerkiksi Yhdysvaltoihin ja moniin muihin kehitysmaihin verrattuna. Myös puolustusvoimat pitää aseistaan äärimmäisen tiukkaa kontrollia ja “talon” ulkopuolelle niitä päätyy erittäin harvoin.
Maammehan on verrattain harvaan asuttu ja esimerkiksi täällä Lapin peräkylillä metsästys on kalastuksen ohella monelle nuorelle miehelle ainoa tervehenkinen harrastus, mitä on tarjolla. Uskon Sinullakin pohjoisen tyttönä olevan kelpo käsitys täkäläisistä oloista. Suurimmassa osassa kotitalouksista on vähintään yksi ampuma-ase ja kuitenkin tyypillinen väkivaltarikos tehdään juovuksissa nyrkillä tahi teräaseella. Tuliaseita käytetään aniharvoin, mutta kohtalokkain seurauksin kylläkin.
Aselupien saantiperusteista toki voidaan ja pitääkin käydä keskustelua. Kyllä minäkin tiedän aseenomistajia, joiden luonteen tasapainoisuudesta ei ole täysiä takeita. Jokelan tapaus oli traagillinen, mutta jää toivottavasti yksittäiseksi. Vaikka tietysti yksikin tällainen on liikaa. Tässähän oli kyse tarkkuusammuntaan hankitusta pistoolista, jonka myöntöperusteet epäilemättä tuntuivat keveiltä. Pointtini kuitenkin on, että yksin tilastoihin ei kannata tuijottaa liikaa. Todelliset ongelma-aseet ovat hankittu pimeiltä markkinoilta ja niitä käsittelevät ammattirikolliset. Ja nämä eivät näy tilastoissa.