Tällä viikolla olen oppinut, että Suomessa:
- joka toinen viikko yksi nainen kuolee lähisuhdeväkivallan seurauksena
ja
- joka päivä yksi lapsi joutuu pitkäaikaiseen sairaalahoitoon omien vanhempien tekemän väkivallan seurauksena. Äiti lyö useammin kuin isä.
Kammottavia lukuja. Amnestyn Joku raja -kampanjan sivuilta löytyy lisää tietoa, joka todella lisää tuskaa: piirua vaille 20 prosenttia naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai sillä uhkailua nykyisessä parisuhteessaan. Prosentti kasvaisi melkoiseksi, jos laskettaisiin mukaan kaikki väkivaltaa jossain lähisuhteessa kokeneet. Näin meillä sivistysvaltio-Suomessa. Ongelman täytyy olla syvällä yhteiskunnan rakenteissa, kun väkivalta on näin valtavan yleistä ja toimii ilmeisen usein samalla kaavalla. Mies lyö, nainen alistuu. (En todellakaan väitä, etteivätkö naiset löisi, mutta tilastojen mukaan asetelma on lähes aina sama. Tietysti miesten voi olla vielä hurjan paljon vaikeampaa puhua kohtaamastaan väkivallasta – heidän kun pitäisi sukupuoliroolien mukaan olla ennemmin alistajia kuin alistettuja.)
Imagessa oli jokin aika, ehkä pari vuotta, sitten pitkä artikkeli lähisuhdeväkivallasta. Se oli niin järkyttävä ja koskettava, että itkin sitä monena päivänä ja tyrkytin juttua luettavaksi suunnilleen kaikille vastaantulijoille. Väkivaltaa ei huomata tai haluta huomioida tarpeeksi esimerkiksi mediassa, joka voisi osaltaan yrittää muuttaa yhteiskunnan asenteita ja rakenteita. Aiheesta tarvittaisiin hirveän paljon enemmän keskustelua ja tietysti ennen kaikkea konkreettisia toimenpiteitä: turvakoteja joka puolelle Suomea, poliiseille ja muille viranomaisille koulutusta, oikeusapua ja kaikenlaista mahdollista tukea väkivallan uhreille ja hoitoa väkivallan tekijöille. Poliisin tietoon tulleisiin tapauksiin on puututtava välittömästi ja ne on vietävä oikeuteen.
TV2:n tämäniltainen Silminnäkijä-dokumentti lasten kohtaamasta väkivallasta oli kamalaa katsottavaa. Äidit ja isät kiduttavat lapsiaan esimerkiksi upottamalla pienten käsiä kiehuvaan veteen. On niin hankala ymmärtää, vaikka tiedän, että vanhemmat väsyvät ja kamppailevat oman mielenterveytensä kanssa. Tähänkin tarvittaisiin tukea vanhemmille, koulutusta viranomaisille, apua ennen kuin sitä edes pyydetään.
Kulttuurimme on väkivallan kyllästämä. Koulusurmia, pahoinpitelyitä, puukotuksia, tappeluita.
Samaan aikaan kakkosen dokumentin kanssa JIM-kanavalta näytti tulevan Ultimate Fighter, jossa veri lensi. Hienoa.
Jaahas, taas tätä perinteistä naissovinismia, joka myös feminisminä tunnetaan. Amnestyn kampanja on itsessään epätasa-arvoinen.
http://zachrishaaparinne.wordpress.com/2008/10/15/naisiin-kohdistuva-vakivalta-on-saatava-loppumaan-%E2%80%93-mutta-entapa-miehiin-kohdistuva/
Jos luit kirjoituksen kokonaan, huomasit ehkä, että korostin, ettei väkivalta ole vain miesten harjoittamaa, ja että ongelma voi olla toisaalta vielä pahempi miehille, joita nainen lyö. Minulla ei vain sattunut olemaan tilastoja joka asiasta. Ikävää, jos lukeminen tuotti sinulle vaikeuksia.
Kyse on enneminkin siitä, miksei sinulla ole kunnon tilastoja miesten kokemasta väkivallasta? Tai mikset ole puuttumassa siihen aktiivisesti? Mainitsit tekstissä koulusurmat ja puukotukset. Tiesitkö, että yli 73% väkivaltaisten rikosten uhreista on nimenomaan miehiä? Tiesit myös varmaan, että molemmat kouluampujat, kuten myös Savion puukottaja, olivat miehiä. 95% vangeista on miehiä ja noin 80-90% alkoholisteista. Tosin eihän tällaiset faktat sovi feministiseen liturgiaan.
En sattunut löytämään sellaisia tilastoja tätä tekstiä varten, koska asiaa on tutkittu ikävän vähän eikä siitä puhuta: väkivallan uhriksi joutumisesta puhuminen on ilmeisesti miehille vielä vaikeampaa kuin naisille. TODELLAKIN vastustan miesten kokemaa väkivaltaa aktiivisesti! Tämän kirjoituksen aiheeksi vain sattui lähinnä naisten kokema parisuhdeväkivalta, josta kertoviin juttuihin olin juuri törmännyt. Miten se voi tarkoittaa, etten vastusta miehiin kohdistuvaa väkivaltaa? Jos kirjoittaisin, että pidän kissoista, kommentoisitko, että MIKSET PIDÄ KIRAHVEISTA?
Tuollaiset faktat sopivat ehdottomasti juuri siihen “feministiseen liturgiaan”. Sukupuolirooleilla, joita feministit yrittävät purkaa ja avata, on valtava merkitys juuri noissa mainitsemissasi luvuissa. Miehet turvautuvat ongelmatilanteissa tilastojen perusteella selvästi useammin väkivaltaan kuin naiset. Voisiko osasyynä olla se, ettei miehiä oikein millään tavoin kannusteta puhumaan murheistaan tai ottamaan apua vastaan, vaan pitämään huolensa itsellään ja lohduttautumaan ennemmin vaikka viinalla? Mieshän ei edelleenkään saa itkeä, ettei olisi neiti.
Kiitos tarkoista prosenteista. Mistä luvut ovat peräisin? Oisko sulla hyödyllisiä linkkejä aiheesta? Ehkä kirjoitan seuraavaksi miesten kokemasta väkivallasta. Pahoittelen, mutta syytöksissäsi ei todellakaan ole mitään perää. Vastustan väkivaltaa ihan kokonaisuudessaan – siinä on vain niin monta eri osa-aluetta, etteivät ne kaikki mahdu samaan merkintään.
Tervehdys,
viestini sisältää pääosin hra Haaparinteelle sunnattuja kommentteja.
Feminismi ei ole, ainakaan niin kuin sana yleisesti tulkitaan, “naissovinismia”, vaan tasa-arvoisuuden hakemista tietyiltä osin. Wikipedia määrittelee asian näin (suomi ja englanti):
Feminismin päämääränä on poistaa sukupuolten välinen eriarvoisuus
Feminism is a belief in the right of women to have political, social, and economic equality with men.
Sitten itse asiaan. Pidän valitettavana ja erikoisena tätä toistuvaa käsitystä siitä, että jos ajetaan yhtä asiaa niin miksi sitten on unohdettu jokin toinen asia. Eihän se, että nostaa jonkin asian esille tarkoita sinänsä että muut asiat olisivat vähäteltävinä. Se, että jokin asia nostetaan esille johtuu luonnollisesti siitä, että epäkohtia on helpompi käsitellä, ja niistä on helpompi keskustella yhdestä kerrallaan kuin julistaa, että vastustaa kaikkea maailman pahuutta.
Miksi sitten naisiin kohdistuva väkivalta kannatta minun(kin) mielestä nostaa yhtenä tällaisena asiana erikseen esiin? Lukuisia syitä, joita hieman avaaan seuraavassa.
Naisiin kohdistuvassa väkivallassa keskustellaan tietyn tyyppisessä kontekstissa, joka voidaan valtaosin (siis prosentuaalisesti) erottaa “yleisestä väkivallasta” (tämä on toki vain mutua). Tarkoitan tällä kodissa tapahtuvaa väkivaltaa, raiskauksia, pakotettua prostituutiota jne. Puhutaan siis eroteltuna tietyn tyyppisestä väkivallasta, ilmiöistä. Amnesty luonnollisesti ajaa asiaansa kaikkea väkivaltaa vastaan, mutta kampanjoissaan nostaa yhdellä kertaa tiettyjä kohteita esiin, mikä mielestäni on siis melko selvä asia. Myös miehiin kohdistuva väkivalta ja hyväksikäyttö lienee “ilmiöitynyttä”, mutta eri tavalla, ja ehkäpä eri määrin.
Monissa kulttuureissa nainen on alistettu, mies ikään kuin päättää naisen ihmisoikeuksista tai niiden puutteesta. Esimerkiksi joissakin maissa on yleisesti hyväksytty käytäntö, että mies saa lyödä vaimoaan, se ei ole rikollista.
Erityisesti muslimiväestöä (naisia) vastaan käytetään raiskausta eräänä sodankäymisen muotona. Raiskattu musliminainen katsotaan “saastuneeksi”, epäkelvoksi (lähde, 2), ja tämä saattaa jopa johtaa raiskatun naisen tappamiseen (lähde). Raiskausta on käytetty erityiseti etnisten puhdistusten yhteydessä juuri edellä mainitusta syystä, koska raiskatut naiset ovat siis “epäkelpoja” Islamilaisen lain mukaan (lähde). Näin on tapahtunut esimerkiksi Ruandassa ‘94 ja nyt Darfurissa. Lisäksi joukkoraiskauksia käytetään eräänlaisena voiton todistamisena, “vihollisen” alistamisena; esimerkiksi Bosnian sodassa puhuttiin “raiskausleireistä” (vrt. keskitysleirit).
Sitten on tietysti pakotettu prostituutio. Tämä artikkeli sattui silmään tänään (uutta minulle oli se, että joissain bordelleissa on peräti kidutushuoneita joiden avulla tytöt pakotetaan viettelevään käyttäytymiseen, eli jos eivät esiinny “halukkaina” potentiaalisille asiakkaille, heitä kidutetaan): Linkki artikkeliin
Yritän näillä esimerkeillä nostaa esiin sitä, että naisiin kohdistuva väkivalta on kaiken kaikkiaan melko erilainen eläin kuin miehiin kohdistuva väkivalta, ja mielestäni sen nostaminen itsenäisesti kampanjoinnin kohteeksi on perusteltua, erityisesti kun se sinällään on sukupuolisidonnaista (eli nainen on seksuaalisessa mielessä “halutumpi kauppatavara”, ja monessa yhteisössä asemaltaan heikompi), toisin kuin näin äkkiseltään ajatellen miehiin kohdistuva väkivalta tuntuisi olevan.
Monet ilmiöt ansaitsevat toki oman kampanjansa, mutta kuten yritin tämän viestin alkupuolella ilmaista, kaikkea pahaa vastaan ja kaiken hyvän puolesta on vaikea kampanjoida yhdellä kertaa.
Noora, fiksua tekstiä (siis blogisi ylipäänsä mitä sitä nyt tässä unta odotellassa ehdin lukemaan) noinkin nuorelta ihmiseltä, jatka samaan malliin.
Lämpimin terveisin,
Kalle Björklid
P.s. asiaan liittyvä linkki.
”En sattunut löytämään sellaisia tilastoja tätä tekstiä varten, koska asiaa on tutkittu ikävän vähän eikä siitä puhuta: väkivallan uhriksi joutumisesta puhuminen on ilmeisesti miehille vielä vaikeampaa kuin naisille. TODELLAKIN vastustan miesten kokemaa väkivaltaa aktiivisesti! Tämän kirjoituksen aiheeksi vain sattui lähinnä naisten kokema parisuhdeväkivalta, josta kertoviin juttuihin olin juuri törmännyt. Miten se voi tarkoittaa, etten vastusta miehiin kohdistuvaa väkivaltaa? Jos kirjoittaisin, että pidän kissoista, kommentoisitko, että MIKSET PIDÄ KIRAHVEISTA?”
Vaikenemalla siitä ei asia muutu miksikään. Eli jos toitotat(te) päivästä toiseen vain naisiin kohdistuvasta väkivallasta, luotte ihmisille mielikuvan, etteivät miehet kärsi vastaavasta ongelmasta. Näin syntyy ryhmä, joka ei saa tukea ja, jota ei oikeastaan edes tunneta.
Kuinka useasti olen törmännyt feministin kirjoituksiin, jossa puututaan konkreettisesti miesten pahoinpitelyyn? En kertaakaan. Mitä tämä kertoo feminismistä ja feministeistä? Minusta varsin paljon.
”Tuollaiset faktat sopivat ehdottomasti juuri siihen “feministiseen liturgiaan”. Sukupuolirooleilla, joita feministit yrittävät purkaa ja avata, on valtava merkitys juuri noissa mainitsemissasi luvuissa. Miehet turvautuvat ongelmatilanteissa tilastojen perusteella selvästi useammin väkivaltaan kuin naiset. Voisiko osasyynä olla se, ettei miehiä oikein millään tavoin kannusteta puhumaan murheistaan tai ottamaan apua vastaan, vaan pitämään huolensa itsellään ja lohduttautumaan ennemmin vaikka viinalla? Mieshän ei edelleenkään saa itkeä, ettei olisi neiti.”
Kas kummaa, näistä luvuista ei puhuta, niihin ei puututa eikä niiden puolesta järjestetä kampanjoita. Eikä varsinkaan feministien toimesta. Onhan feministeillä paljon ”parempaakin tekemistä”, esim. huutaa pää punaisena mies-liitteistä ja naisen kuvitteellisesta eurosta 80 senttinä. Miksei asiaan puututa feministien taholta jos feminismin idea on oikeasti ajaa tasa-arvoa, kysynpähän vain.
”Kiitos tarkoista prosenteista. Mistä luvut ovat peräisin? Oisko sulla hyödyllisiä linkkejä aiheesta? Ehkä kirjoitan seuraavaksi miesten kokemasta väkivallasta. Pahoittelen, mutta syytöksissäsi ei todellakaan ole mitään perää. Vastustan väkivaltaa ihan kokonaisuudessaan – siinä on vain niin monta eri osa-aluetta, etteivät ne kaikki mahdu samaan merkintään.”
Mm. kirjasta Mies vailla tasa-arvoa ja Naisten seksuaalinen valta. Jos vastustat vain väkivaltaa, miksi sinun on puhuttava erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan? Aivan, juuri siitä syystä, että sinulle naisten ongelmat ovat ”arvokkaampia”. Jos miesten ja naisten perheväkivaltaa ei voi käsitellä yhdessä, niin miten hitossa tästä yhteiskunnasta pitäisi vääntää tasa-arvoinen?
”Feminismi ei ole, ainakaan niin kuin sana yleisesti tulkitaan, “naissovinismia”, vaan tasa-arvoisuuden hakemista tietyiltä osin. Wikipedia määrittelee asian näin (suomi ja englanti):
Feminismin päämääränä on poistaa sukupuolten välinen eriarvoisuus
Feminism is a belief in the right of women to have political, social, and economic equality with men.”
Se miten asia yleisesti tulkitaan tai virallisesti määritellään, ei vielä kerro mitään siitä, miten sitä toteutetaan. Sanoit muuten, että feminismi on tasa-arvon hakemista tietyiltä osin? Tätähän olen toitottanut jatkuvasti: feminismi on ns. valikoivaa ”tasa-arvoa”.
”Sitten itse asiaan. Pidän valitettavana ja erikoisena tätä toistuvaa käsitystä siitä, että jos ajetaan yhtä asiaa niin miksi sitten on unohdettu jokin toinen asia. Eihän se, että nostaa jonkin asian esille tarkoita sinänsä että muut asiat olisivat vähäteltävinä. Se, että jokin asia nostetaan esille johtuu luonnollisesti siitä, että epäkohtia on helpompi käsitellä, ja niistä on helpompi keskustella yhdestä kerrallaan kuin julistaa, että vastustaa kaikkea maailman pahuutta.”
Se, että ajaa asiaa A ei vielä tarkoita, etteikö ajaisi asiaa B. Mutta se, että ajaa asiaa A, muttei asiaa B onkin tilanne jota tässä haen. Kuinka useasti esim. Vaarala on puuttunut miehiin kohdistuvaan väkivaltaan? Entä feministit yleensä? En tajua miksi perheväkivallasta pitää tehdä naisten juttu, kun todella suuri osa kärsijöistä on miehiä. Tämä oli pointtini.
”Miksi sitten naisiin kohdistuva väkivalta kannatta minun(kin) mielestä nostaa yhtenä tällaisena asiana erikseen esiin? Lukuisia syitä, joita hieman avaaan seuraavassa.” etc
En jaksa puuttua yksittäisesimerkkeihisi, sillä en kiistä ettäkö kaikilla naisilla olisi hyvä olla. Naisten ongelmista tulee kertoa, MUTTA niillä ei saa pyyhkiä ikään kuin pois miesten ongelmia. Me olemme ihmisiä kaikki, me kaikki ansaitsemme saman huomion ja avun samoista ongelmista. Tai ainakin minun tasa-arvokäsitykseni sanoo näin.
”Yritän näillä esimerkeillä nostaa esiin sitä, että naisiin kohdistuva väkivalta on kaiken kaikkiaan melko erilainen eläin kuin miehiin kohdistuva väkivalta, ja mielestäni sen nostaminen itsenäisesti kampanjoinnin kohteeksi on perusteltua, erityisesti kun se sinällään on sukupuolisidonnaista (eli nainen on seksuaalisessa mielessä “halutumpi kauppatavara”, ja monessa yhteisössä asemaltaan heikompi), toisin kuin näin äkkiseltään ajatellen miehiin kohdistuva väkivalta tuntuisi olevan.”
Sitä se ei ole, ei missään nimessä. Miesten ja naisten kokema perheväkivalta on kokonaisuus ja jos meitä todellisuudessa kiinnostaa perheväkivallan kitkeminen, tulee meidän puuttua siihen yleisesti eikä sukupuolten kautta. Miksi? Koska muuten toinen ryhmä jää vähemmälle huomiolle, kuten jo osoitettu. Korottamalla naisen jalustalle te ainoastaan syvennätte sukupuolirooleja.
”Monet ilmiöt ansaitsevat toki oman kampanjansa, mutta kuten yritin tämän viestin alkupuolella ilmaista, kaikkea pahaa vastaan ja kaiken hyvän puolesta on vaikea kampanjoida yhdellä kertaa.”
Tällä periaatteella Amnesty on varmaan aloittamassa kampanjan miesten kokemaa perheväkivaltaa vastaan? Turha toivo.
Yritä nyt edes olla asiallinen. Nainen ei todellakaan ole millään jalustalla. Olet kyllä ihan väärässä paikassa huutamassa nyt. Minusta naiset eivät ole tippaakaan sen parempia kuin miehet. Lähes kaikki on kiinni yhteiskunnasta, kulttuurista, kasvatuksesta ja niin edelleen. SATUIN – kirjoitan usein aiheista, joihin olen jossain päin mediamaailmaa törmännyt – lukemaan juuri naisiin kohdistuvasta väkivallasta, joten kirjoitin siitä. Olen ihan samaa mieltä siitä, ettei miesten sukupuoleen sidoksissa olevista ongelmista puhuta tarpeeksi. Mutta saan kai silti vastustaa naisiinkin kohdistuvaa väkivaltaa. Tämä ei ole mikään joko-tai-kysymys. Nyt, kun puolustat niin voimakkaasti miehiä, voisinko sanoa, että kannatat naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tai ainakin haluat vaieta ongelman kuoliaaksi? Nii-in. Mainitsin kyllä kirjoituksessani myös miesten kokeman väkivallan, mutta se sattuu olemaan täysin toinen aihe. Miehiin ja naisiin kohdistuu hyvin erityyppistä väkivaltaa, kuten esimerkeilläsi osoititkin.
“Kuinka useasti esim. Vaarala on puuttunut miehiin kohdistuvaan väkivaltaan?”
No enpä ollut kuule tätä ennen puuttunut naisiinkaan kohdistuvaan. En ole tässä blogissa vielä puuttunut moniin muihinkaan asioihin, joita vastustan. Sinun logiikkasi mukaan olen siis “vaiennut” niistä. Hyi minua!
Vielä ihan selvennykseksi: miesten asiat ovat yhteiskunnassa monelta osin sukupuoliroolienkin takia paljon huonommalla tolalla kuin naisten. Kirjoitan siitä vaikka seuraavaksi. Epätasa-arvo koskee kaikkia sukupuolia, eikä tosiaan vähiten miehiä. Kaikkea ei voi vastustaa tai puolustaa kerralla. Toivottavasti lopetat päättömän syyttelyn nyt. Tuo feminismikatkeruus alkaa mennä vähän kohtuuttomaksi – varsinkin, kun feministit (ainakin meitsi) itse asiassa haluavat vapauttaa sinutkin. ;)
Kalle Björklid, kiitos perusteellisesta kommentista! Juurikin niin.
Ai niin, ja vielä semmoinen juttu, että sukupuoliroolit ja sukupuolisidonnaiset ongelmat on ensin tiedostettava, sitten vasta niitä voi muuttaa ja loppujen lopuksi sukupuolen korostamisen voi toivottavasti lopettaa. Mutta nykytilanteessa on tärkeää löytää epäkohdat, niin miesten kuin naisten suhteen. Siksi esim. perheväkivallastakaan ei voi puhua vain kokonaisuutena. Siinä on erilaisia osa-alueita, jotka todistetusti yleensä jakautuvat sukupuolen perusteella.
Nyt kyllä Zachris innostui räksyttämään muiden pippeliporukkansa reppanoiden tapaan täysin väärää puuta.
Eräällä sivustolla koitetaan parantaa hylättyjen koirien tilannetta Etelä-Euroopassa. Menisitkö kyseisen saitin keskustelufoorumille kritisoimaan sitä, miten koira-aktivistit kehtaavat viedä palstatilaa katukissojen ahdingolta?
Mistä ihmeestä muuten johtuu, että jokaista maahanmuuttajien, homojen tai naisten kohtaamia ongelmia käsittelevää tekstiä kohden nousee esille vähintään tusina “entä me valkoiset heteromiehet sitten?!!1″ -mantraa itkevää miesunionilaista.
Juuri feministisen liikkeen ansiosta myös Zachriksen “miesasialiike” on tilanteessa, jossa se voi käsitellä sukupuolittunutta yhteiskuntaa sekä maskuliinisuutta/feminiinisyyttä ylipäätään. Miesten kohtaamaa syrjäytymistä ja väkivaltaa tulee ehdottomasti puida julkisuudessa nykyistä enemmän. Tämän ongelman lakaiseminen maton alle mediassa ei kuitenkaan ole ilkeiden “naissovinistien” syy. Päinvastoin, feminismi on taistelullaan mahdollistanut tilanteen, jossa myös miehet voivat peilata itseään, “miehisyyttä” ja sukupuolirooleja yleensäkin sukupuolittuneessa kulttuurissamme.
Lähinnä myötähäpeää puheenvuoroillaan viljelevä miesliike voisi sulautua feministien porukkaan ja näin ajaa sukupuolierojen poistamista vahvemmin resurssein. Miesten eturyhmää kun tuskin olisi syntynyt ilman feministien toista vuosisataa kestänyttä kamppailua.
”Yritä nyt edes olla asiallinen. Nainen ei todellakaan ole millään jalustalla. Olet kyllä ihan väärässä paikassa huutamassa nyt.”
Sivuutit tällä noin puolet kirjoittamastani kritiikistä. Jospa argumentoisit hiukan tarkemmin?
”Minusta naiset eivät ole tippaakaan sen parempia kuin miehet. Lähes kaikki on kiinni yhteiskunnasta, kulttuurista, kasvatuksesta ja niin edelleen. SATUIN – kirjoitan usein aiheista, joihin olen jossain päin mediamaailmaa törmännyt – lukemaan juuri naisiin kohdistuvasta väkivallasta, joten kirjoitin siitä.”
Silti nostat naiset jalustalle etkä puutu miesten ongelmiin. Sinä vahvistat sitä sortavaa yhteiskuntaa, kulttuuria ja kasvatusta tällaisella yksipuolisella katsannolla. Jos tasa-arvo kiinnostaa sinua feministinä, mikset kirjoita miestenkin ongelmista? Jos perheväkivallan poistaminen kiinnostaa, mikset kirjoita sen poistamisesta kaikkien osalta?
”Olen ihan samaa mieltä siitä, ettei miesten sukupuoleen sidoksissa olevista ongelmista puhuta tarpeeksi. Mutta saan kai silti vastustaa naisiinkin kohdistuvaa väkivaltaa. Tämä ei ole mikään joko-tai-kysymys.”
Ei kyse ole mistään joko-taista, mutta siitä kylläkin, että usein naisten asioihin puuttuminen heikentää halua ja valmiutta puuttua miesten asioihin, vaikka kyse olisi samasta asiasta. On minusta väärin kampanjoida vain naisten väkivaltaa vastaan, ikään kuin nostaa naisten tragediat muiden tragedioiden yläpuolelle.
”Nyt, kun puolustat niin voimakkaasti miehiä, voisinko sanoa, että kannatat naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tai ainakin haluat vaieta ongelman kuoliaaksi? Nii-in. Mainitsin kyllä kirjoituksessani myös miesten kokeman väkivallan, mutta se sattuu olemaan täysin toinen aihe. Miehiin ja naisiin kohdistuu hyvin erityyppistä väkivaltaa, kuten esimerkeilläsi osoititkin.”
En, en halua kampanjoida erityisesti vain miesten kokemaan perheväkivaltaa vastaan. Haluan kampanjoida perheväkivaltaa vastaan yleensäkin, sillä se on ongelma ja tragedia uhrin sukupuolesta riippumatta. Mainitsit, et enempää, joten ovatko naisten ongelmat joten tärkeämpiä mainita? En puhunut väkivallasta yleensä, puhuin perheväkivallasta. Tiesitkö, että tätä kokee vuosittain lähes tuhat miestä?
”No enpä ollut kuule tätä ennen puuttunut naisiinkaan kohdistuvaan. En ole tässä blogissa vielä puuttunut moniin muihinkaan asioihin, joita vastustan. Sinun logiikkasi mukaan olen siis “vaiennut” niistä. Hyi minua!”
Kyse on eri asiasta siltä osin, että olet puhunut jo perheväkivaltaa vastaan, mutta vain jos naiset ovat uhreina. Tässä on selvä ero, itkupotkuilu sikseen.
”Vielä ihan selvennykseksi: miesten asiat ovat yhteiskunnassa monelta osin sukupuoliroolienkin takia paljon huonommalla tolalla kuin naisten. Kirjoitan siitä vaikka seuraavaksi. Epätasa-arvo koskee kaikkia sukupuolia, eikä tosiaan vähiten miehiä. Kaikkea ei voi vastustaa tai puolustaa kerralla. Toivottavasti lopetat päättömän syyttelyn nyt. Tuo feminismikatkeruus alkaa mennä vähän kohtuuttomaksi – varsinkin, kun feministit (ainakin meitsi) itse asiassa haluavat vapauttaa sinutkin. ;)”
Kaikkea ei voi vastustaa tai puolustaa kerralla, mutta käsittelemällä ihmiset ihmisinä, kokonaisuutena eikä sukupuolina, oltaisi jo paljon lähempänä todellista tasa-arvoa. En ole nähdäkseni sortunut mihinkään päättömään syyttelyyn, vaan ihan aiheelliseen kritiikkiin. Feministikatkeruus? Suosittelen tutustumaan omaan aatekuntasi edustajiin hiukan tarkemmin. Sehän siinä onkin, minä tahdon sinun vapauttavan minut yhtä kiihkeästi kuin irakilaiset tahtovat vapautusta amerikkalaisilta.
”Ai niin, ja vielä semmoinen juttu, että sukupuoliroolit ja sukupuolisidonnaiset ongelmat on ensin tiedostettava, sitten vasta niitä voi muuttaa ja loppujen lopuksi sukupuolen korostamisen voi toivottavasti lopettaa. Mutta nykytilanteessa on tärkeää löytää epäkohdat, niin miesten kuin naisten suhteen. Siksi esim. perheväkivallastakaan ei voi puhua vain kokonaisuutena. Siinä on erilaisia osa-alueita, jotka todistetusti yleensä jakautuvat sukupuolen perusteella.”
Jotakuinkin nollakommentti sisällöltään. Perustele miksei perheväkivallasta voi puhua kokonaisuutena? Miten naisiin ja miehiin kohdistuva väkivalta eroaa toisistaan?
”Nyt kyllä Zachris innostui räksyttämään muiden pippeliporukkansa reppanoiden tapaan täysin väärää puuta.”
Tässä mainio feministien suhtautumisesta tasa-arvoon ja miehiin. Way to go!
”Eräällä sivustolla koitetaan parantaa hylättyjen koirien tilannetta Etelä-Euroopassa. Menisitkö kyseisen saitin keskustelufoorumille kritisoimaan sitä, miten koira-aktivistit kehtaavat viedä palstatilaa katukissojen ahdingolta?”
Ovatko sinusta kissat ja koirat samaa lajia? Minusta ei. Taas ihmismiehet ja ihmisnaiset ovat samaa lajia, vaikka välillä asia voikin kuulostaa uskomattomalta. Näetkö eron vai pitääkö se vääntää ratakiskoista?
”Mistä ihmeestä muuten johtuu, että jokaista maahanmuuttajien, homojen tai naisten kohtaamia ongelmia käsittelevää tekstiä kohden nousee esille vähintään tusina “entä me valkoiset heteromiehet sitten?!!1″ -mantraa itkevää miesunionilaista.”
Mistä ihmeestä johtuu, että feministi eivät kykene hyväksymään, että heidän määritelmänsä tasa-arvosta saattaa olla hiukan yksipuolinen? Vai mitenkäs se Heli Järvelä tämän feministisen tasa-arvon määrittelikään? ”Eduskuntaryhmämme 14 jäsenestä 9 on naisia. Myös muun muassa kaikki ministerimme ja eduskuntaryhmämme puheenjohtaja ovat naisia. Voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että nainen on puolueessamme erinomaisen tasa-arvoinen.” En ole miesasialiikkeen jäsen. Ad hominemit ja muut henkilökohtaisuudet sikseen.
”Juuri feministisen liikkeen ansiosta myös Zachriksen “miesasialiike” on tilanteessa, jossa se voi käsitellä sukupuolittunutta yhteiskuntaa sekä maskuliinisuutta/feminiinisyyttä ylipäätään. Miesten kohtaamaa syrjäytymistä ja väkivaltaa tulee ehdottomasti puida julkisuudessa nykyistä enemmän. Tämän ongelman lakaiseminen maton alle mediassa ei kuitenkaan ole ilkeiden “naissovinistien” syy. Päinvastoin, feminismi on taistelullaan mahdollistanut tilanteen, jossa myös miehet voivat peilata itseään, “miehisyyttä” ja sukupuolirooleja yleensäkin sukupuolittuneessa kulttuurissamme.”
Ei ole mitään Zachriksen miesasialiikettä. Kummaa, kun en ole koskaan nähnyt näitä taistelevia feministejä miesten kokemaa perheväkivaltaa vastaan. Lienevätkö pelkkä myytti? Ymmärtäisin Nooraakin paremmin jos feministeistä tosiaan löytyisi tasapuolisesti miestenkin ongelmiin puuttuvia, mutta kun ei niin ei.
”Lähinnä myötähäpeää puheenvuoroillaan viljelevä miesliike voisi sulautua feministien porukkaan ja näin ajaa sukupuolierojen poistamista vahvemmin resurssein. Miesten eturyhmää kun tuskin olisi syntynyt ilman feministien toista vuosisataa kestänyttä kamppailua.”
Ja unohtaa miesten ongelmat? Hohhoijaa, taas näitä annemoilasia aivopieruineen. Mietinpä vain miksi juuri miesasialiikkeen edustajien pitäisi muuttua feministeiksi? Mikseivät molemmat voisi vain sanoa kannattavansa tasa-arvoa miesasialiikkeen ja naisasialiikkeen sijaan? Voisihan se kieltämättä olla joillekin tukalaa myöntää, ettei mies-liitteillä ole v:n vertaa tekemistä tasa-arvon kanssa.
Missaat nyt Zachris tässä yhen aika tärkeän perusjutun: kirjoituksen aiheena oli nimenomaan NAISTEN KOKEMA LÄHISUHDEVÄKIVALTA. Kuten vastailin aiemmin, miesten kokema lähisuhdeväkivalta ois ihan toinen tarina ja aihe, erinomaisen tärkeä sekin. Kuitenkaan joka toinen viikko ei kuole miestä lähisuhdeväkivallan seurauksena (ks. kirjoituksen alku). Miehiäkin kuolee väkivallan seurauksena, mutta eri tilanteissa ja eri syistä. Naisiin kohdistuu yhteiskunnassa hyvin erityyppistä väkivaltaa kuin miehiin. Ikävää, että joudun toistamaan itseäni, mutta tämä ei nyt tunnu mahtuvan kalloosi, vaan jatkat räyhäämistä, vaikkei itse ongelmaa ole olemassa. En siis todellakaan jättänyt miehiä vähemmälle huomiolle, vaan kirjoitus ei aiheeltaan koskenut miehiä. Ja edelleen, vastustan ehdottomasti myös miesten kokemaa väkivaltaa, tietysti. Se vain on eri kirjoituksen aihe. Ymmärrätkö? Veikkaan, että et.
Vaikka miehet ja naiset todella ovat samaa lajia, miehiä ja naisia kohdellaan yhteiskunnassa eri tavoin, ellet ole huomannut. Miehillä ja naisilla on erilaiset roolit, jotka rajoittavat itse kunkin tekemisiä. Ne on tiedostettava, jotta ongelmiin voidaan puuttua. Ongelmien tiedostaminen ei ole sukupuoliroolien ylläpitämistä. Toistan taas: sitten kun sukupuolisidonnaiset ongelmat on tiedostettu ja korjattu, sukupuolta ei enää tarvitse korostaa – tämä olisi ideaalitilanne, täydellinen lopputulos. Nyt tarvitsee. Se ei tee naisista tai miehistä parempia tai huonompia. Se on yhteiskunnan, eli kaiken ja kaikkien, ei yksittäisen miehen tai naisen vika. Ihan aina miesten ja naisten ongelmista ei voi kirjoittaa samalla kertaa, kas kun ne saattavat olla hyvinkin erilaisia. Tämä on nyt kai sitä rautalangasta vääntämistä. Siis: loppujen lopuksi miehet ja naiset ovat ihan samanlaisia. Kärjistetysti voi sanoa, että muut kuin fysiologiset erot johtuvat yhteiskunnasta.
Feminismi ei ole yhtä kuin naisasialiike, vaikka sana viittaakiin naisiin. Ehkä ymmärrät, että nainen on perinteisesti historiassa ollut se alistettu sukupuoli. Siksi tasa-arvoliike on aluksi ajanut lähinnä naisten asiaa, jotta naiset saisivat sellaisia hurjia juttuja kuin äänioikeuden – hence the name. Tätä nykyä tasa-arvoon liittyviä ongelmia on (ja on tietysti aina ollutkin) niin miehillä kuin naisilla, noin niin kuin sukupuolina.
Jone, niinpä niin. Ikävästi näyttää siltä, että näiltä aktivisteilta puuttuu logiikka lähes kokonaan. Jos yrittää sanoa, että “joo, olen samaa mieltä, miesten kokemaa syrjintää tai miehiin kohdistuvia ongelmia pitäisi tutkia enemmän”, se ei kelpaa. Olen paha feministi, vaikka sanoisin mitä. Feministi on väistämättä miesten syrjijä.
Onneksi fiksut miehet ymmärtävät, ettei feminismi vie heiltä mitään, vaan yrittää vapauttaa ihan kaikki sukupuolirooleista.
”Missaat nyt Zachris tässä yhen aika tärkeän perusjutun: kirjoituksen aiheena oli nimenomaan NAISTEN KOKEMA LÄHISUHDEVÄKIVALTA. Kuten vastailin aiemmin, miesten kokema lähisuhdeväkivalta ois ihan toinen tarina ja aihe, erinomaisen tärkeä sekin. Kuitenkaan joka toinen viikko ei kuole miestä lähisuhdeväkivallan seurauksena (ks. kirjoituksen alku). Miehiäkin kuolee väkivallan seurauksena, mutta eri tilanteissa ja eri syistä. Naisiin kohdistuu yhteiskunnassa hyvin erityyppistä väkivaltaa kuin miehiin. Ikävää, että joudun toistamaan itseäni, mutta tämä ei nyt tunnu mahtuvan kalloosi, vaan jatkat räyhäämistä, vaikkei itse ongelmaa ole olemassa. En siis todellakaan jättänyt miehiä vähemmälle huomiolle, vaan kirjoitus ei aiheeltaan koskenut miehiä. Ja edelleen, vastustan ehdottomasti myös miesten kokemaa väkivaltaa, tietysti. Se vain on eri kirjoituksen aihe. Ymmärrätkö? Veikkaan, että et.”
Olen vastannut tuohon jo kohta kymmenen kertaa: miksi pitää erotella miesten ja naisten kokema lähisuhdeväkivalta/perheväkivalta? Tähän ei ole mitään tarvetta, sillä parisuhdeväkivalta tulee kitkeä sukupuolesta riippumatta. Miksi miesten kokema perhesuhdeväkivalta olisi toinen juttu? Joka vuosi lähes tuhat miestä kokee Suomessa perheväkivaltaa. Miehiä kuolee eri syistä kuin naisia, totta, mutta miten tämä liittyy mitenkään mihinkään mitä olen sanonut? Vertailen nyt miesten PERHEVÄKIVALTAA ja naisten PERHEVÄKIVALTAA. Huomaatko, yhteinen tekijä. En siis vertaa keskenään miesten kokemaa rasistista väkivaltaa ja naisten kokemaa perheväkivaltaa. No jos et käsittele tässä miehiä, niin eikö se juuri tarkoita, että olet jättänyt miehet vähemmälle huomiolle? Menee vähän ristiriitaiseksi. Jos sinua OIKEASTI kiinnostaisi tasa-arvo, et näkisi niitä eri aiheina tai asioina. Vaan eipä taida kiinnostaa..
”Vaikka miehet ja naiset todella ovat samaa lajia, miehiä ja naisia kohdellaan yhteiskunnassa eri tavoin, ellet ole huomannut. Miehillä ja naisilla on erilaiset roolit, jotka rajoittavat itse kunkin tekemisiä. Ne on tiedostettava, jotta ongelmiin voidaan puuttua. Ongelmien tiedostaminen ei ole sukupuoliroolien ylläpitämistä. Toistan taas: sitten kun sukupuolisidonnaiset ongelmat on tiedostettu ja korjattu, sukupuolta ei enää tarvitse korostaa – tämä olisi ideaalitilanne, täydellinen lopputulos. Nyt tarvitsee. Se ei tee naisista tai miehistä parempia tai huonompia. Se on yhteiskunnan, eli kaiken ja kaikkien, ei yksittäisen miehen tai naisen vika. Ihan aina miesten ja naisten ongelmista ei voi kirjoittaa samalla kertaa, kas kun ne saattavat olla hyvinkin erilaisia. Tämä on nyt kai sitä rautalangasta vääntämistä. Siis: loppujen lopuksi miehet ja naiset ovat ihan samanlaisia. Kärjistetysti voi sanoa, että muut kuin fysiologiset erot johtuvat yhteiskunnasta.”
Tietenkin kohdellaan, miten tämä liittyy asiaan? Tämä ei tietenkään ole aina pahasta. Ongelmien tiedostaminen? Tarkoitatko nyt taas sitä valikoivaa tasa-arvoasi, joka ei ota huomioon miehiä? Ongelmien tiedostaminen tarkoittaa sitä, että tiedostetaan fakta A eli, että Suomessa tapahtuu paljon perheväkivaltaa. Ongelman ratkaisu on kampanjointi perheväkivaltaa vastaan. Tämän vaikeampaa asiasta ei tarvitse tehdä. Miksi nyt tarvitsee korostaa, että naiset kokevat perheväkivaltaa samalla kun miesten kokemasta vastaavasta vaietaan? Tälle ei ole minkäänlaista järkiperäistä perustetta. Olen myös selittänyt moneen otteeseen, ettei kyse ole eri asiasta.
”Feminismi ei ole yhtä kuin naisasialiike, vaikka sana viittaakiin naisiin. Ehkä ymmärrät, että nainen on perinteisesti historiassa ollut se alistettu sukupuoli. Siksi tasa-arvoliike on aluksi ajanut lähinnä naisten asiaa, jotta naiset saisivat sellaisia hurjia juttuja kuin äänioikeuden – hence the name. Tätä nykyä tasa-arvoon liittyviä ongelmia on (ja on tietysti aina ollutkin) niin miehillä kuin naisilla, noin niin kuin sukupuolina.”
Juurihan osoitin, että feministejä kiinnostaa ensisijaisesti naisten ongelmat. Tämä ei tietenkään ole tasa-arvoa. Nainen on ehkä ollut historiassa alistettu sukupuoli, mutta entä sitten? Eipä ole enää ainakaan Suomessa.
”Jone, niinpä niin. Ikävästi näyttää siltä, että näiltä aktivisteilta puuttuu logiikka lähes kokonaan. Jos yrittää sanoa, että “joo, olen samaa mieltä, miesten kokemaa syrjintää tai miehiin kohdistuvia ongelmia pitäisi tutkia enemmän”, se ei kelpaa. Olen paha feministi, vaikka sanoisin mitä. Feministi on väistämättä miesten syrjijä.”
Johan tässä on todistettu moneen otteeseen logiikkasi kestämättömäksi ja epätasa-arvoiseksi. Voit toki tukkia korvasi Tulvalla ja toistella mantraa 80 sentistä, mutta ei se muuta logiikkaasi järkeenkäyväksi. Minä voin luvata kaikille äänestäjilleni miljardi euroa. Olennaisempaa on kuitenkin toteutanko lupaukseni. Sama pätee sinuun ja muihin tahoihin: voit sanoa, että miesten kokema perheväkivalta on väärin, mutta olennaista on se miten toimit asian poistamiseksi. Oletko sinä puuttunut konkreettisesti kyseiseen ongelmaan? Et. Onko Amnesty puuttunut? Ei. Onko Naisasialiitto? Ei. Mitä tämä kertoo? Kaiken oleellisen.
”Onneksi fiksut miehet ymmärtävät, ettei feminismi vie heiltä mitään, vaan yrittää vapauttaa ihan kaikki sukupuolirooleista.”
Ilmeisesti ihminen on vain fiksu jos tämä hokee samaa mantraa naisen eurosta 80 senttinä, oli se sitten kuinka valhetta tahansa. Minä en kaipaa sinun vapautustasi, joten älä koeta ”pakkovapauttaa” minua vastoin tahtoani. Kapish?
Tämähän alkaa mennä hauskaksi. :D Zachrishan on nyt mielestään aukottomasti todistanut minut miestenvihaajaksi, joten miksipä enää jatkaa.
Vielä yksi selvennys, sitten jätän asian sikseen: tilastojen valossa yhteiskunnallinen asetelma on se, että mies lyö, nainen alistuu. Toistan taas, ettei joka toinen viikko kuolee nainen, ei mies, lähisuhdeväkivallan seurauksena. Jos olisin juuri sattumalta törmännyt samanlaiseen faktaan miehistä, olisin kirjoittanut siitä. Tämä fakta ei tee naisista ainoita uhreja eikä miehistä syypäitä, eikä kummastakaan sukupuolesta toista parempaa. Kuten kirjoituksessani huomautin, myös naiset lyövät, mutta selvästi vähemmän. Tämä ei ole miesten SYYTÄ, vaan yhteiskunnan, kasvatuksen jne. Siksi olisi tärkeää saada purettua tuo kierre, mihin Amnestykin pyrkii. Miesten kokema lähisuhdeväkivalta on harvinaisempaa ja vieläkin vaietumpaa. Sukupuoliroolit vaikuttavat vahvasti molempiin ongelmiin: miesten on vaikeaa puhua ja ilmaista tunteitaan (kulttuurin syy), joten he lyövät – naisten on vaikea puolustaa itseään tarpeeksi tehokkaasti, joten he alistuvat (kulttuurin syy). ja vielä: jos nainen lyö miestä, ongelma on sukupuoliroolien takia entistäkin vaikeampi, koska se ei sovi perinteisiin miehen ja naisen rooleihin. Väkivallan kohteeksi joutuneella miehellä on, jos mahdollista, vielä vaikeampaa kuin väkivallan kohteeksi joutuneella naisella. Thus, tilanne on erilainen miehille ja naisille.
Tuo naisen euro sitten on ihan toinen juttu, toki olet siinäkin väärässä, ja todennäköisesti ymmärtänyt termin ihan väärin. Mutta enpä jaksaisi tätä jaappaamista enempää, kun se ei kuitenkaan johda mihinkään.
”Tämähän alkaa mennä hauskaksi. :D Zachrishan on nyt mielestään aukottomasti todistanut minut miestenvihaajaksi, joten miksipä enää jatkaa.”
En ole väittänyt sinua miesvihaajaksi. Olen ainoastaan sanonut, että tasa-arvosi ei ole kunnollista tasa-arvoa, vaan valikoivaa tasa-arvoa. Älä heittäydy marttyyriksi.
”Vielä yksi selvennys, sitten jätän asian sikseen: tilastojen valossa yhteiskunnallinen asetelma on se, että mies lyö, nainen alistuu. Toistan taas, ettei joka toinen viikko kuolee nainen, ei mies, lähisuhdeväkivallan seurauksena. Jos olisin juuri sattumalta törmännyt samanlaiseen faktaan miehistä, olisin kirjoittanut siitä.”
Edelleenkin tuhat miestä kokee perheväkivaltaa vuosittain. Todellisuudessa luku on suurempi, sillä kukapa mies kehtaisi pyytää apua vaimonsa hakkausta vastaan? Ei kovin moni, se vaatii rohkeuutta. Joka toinen viikko ei kuole miestä, totta, mutta tekeekö se miesten asian ajamisesta turhaa? Eli siis kantasi johtuu tietämättömyydestäsi?
”Tämä fakta ei tee naisista ainoita uhreja eikä miehistä syypäitä, eikä kummastakaan sukupuolesta toista parempaa. Kuten kirjoituksessani huomautin, myös naiset lyövät, mutta selvästi vähemmän. Tämä ei ole miesten SYYTÄ, vaan yhteiskunnan, kasvatuksen jne. Siksi olisi tärkeää saada purettua tuo kierre, mihin Amnestykin pyrkii. Miesten kokema lähisuhdeväkivalta on harvinaisempaa ja vieläkin vaietumpaa. Sukupuoliroolit vaikuttavat vahvasti molempiin ongelmiin: miesten on vaikeaa puhua ja ilmaista tunteitaan (kulttuurin syy), joten he lyövät – naisten on vaikea puolustaa itseään tarpeeksi tehokkaasti, joten he alistuvat (kulttuurin syy). ja vielä: jos nainen lyö miestä, ongelma on sukupuoliroolien takia entistäkin vaikeampi, koska se ei sovi perinteisiin miehen ja naisen rooleihin. Väkivallan kohteeksi joutuneella miehellä on, jos mahdollista, vielä vaikeampaa kuin väkivallan kohteeksi joutuneella naisella. Thus, tilanne on erilainen miehille ja naisille.”
Amnesty pyrkii vähentämään naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa, mutta ei miehiin. Näetkö toiminnan suotavana? Jaksatko tosissasi uskoa, että tulee samanlainen kampanja suhteessa samanlaisissa mitoissa kuin nyt? Naiivi olet jos niin jaksat uskoa. Jos väkivallan kohteeksi joutuneella miehellä on vaikeampaa, kuten uskon laillasi, miksei siihen puututa? Sanoista tekoihin, sillä sanat eivät merkitse mitään ilman tekoja. Miten tilanteen hoito on naisilla ja miehillä ero? Ongelman vakavuus on tietenkin eriasteinen, MUTTA se ei estä yhteistä ohjelmaa väkivallan poistamiseksi.
”Tuo naisen euro sitten on ihan toinen juttu, toki olet siinäkin väärässä, ja todennäköisesti ymmärtänyt termin ihan väärin. Mutta enpä jaksaisi tätä jaappaamista enempää, kun se ei kuitenkaan johda mihinkään.”
Olen väärässä? Pyydänpä sinua lukemaan kirjoitukseni aiheesta: http://zachrishaaparinne.wordpress.com/2008/12/18/totuus-naisen-eurosta/. Naisen euro on pelkkä myytti, ei mitään muuta.
Edelleen: en jaksa enää jaapata. Edelleen: siihen pitää puuttua, mutta naisiin kohdistuvan väkivallan vastustaminen ei ole miehiin kohdistuvan väkivallan kannattamista. Molempiin pitää puuttua.
Ja jep, kuten arvelinkin, puhut mistä eurosta sattuu. Kuten sanoin, tämä on ihan eri juttu, enkä lähde jauhamaan tästä ikuisuuskysymyksestä enempää. Tutkittu fakta on, että naiset saavat SAMASTA työstä vähemmän palkkaa kuin miehet. Eri nimikkeillä ja titteleillä kikkailu ja nais- tai miesvaltaiset alat ovat sitten asia erikseen. Siinä se. Häiriköi vaihteeksi jotakin toista feministiä.
”Edelleen: en jaksa enää jaapata. Edelleen: siihen pitää puuttua, mutta naisiin kohdistuvan väkivallan vastustaminen ei ole miehiin kohdistuvan väkivallan kannattamista. Molempiin pitää puuttua.”
Toistan saman kysymyksen, johon en ole saanut edelleenkään vastausta: mikset sinä tai feministit yleensäkään puutu miesten perheväkivaltaan? Siis muuten kuin korkeintaan sanoin. Missä ovat konkreettiset teot?
”Ja jep, kuten arvelinkin, puhut mistä eurosta sattuu. Kuten sanoin, tämä on ihan eri juttu, enkä lähde jauhamaan tästä ikuisuuskysymyksestä enempää. Tutkittu fakta on, että naiset saavat SAMASTA työstä vähemmän palkkaa kuin miehet. Eri nimikkeillä ja titteleillä kikkailu ja nais- tai miesvaltaiset alat ovat sitten asia erikseen. Siinä se. Häiriköi vaihteeksi jotakin toista feministiä.”
Ole hyvä ja todista minulle väittämäsi. Itse olen jo esittänyt väittämät ja todistanut ne etkä sinä ole kyennyt niitä kumoamaan. EK:n mukaan naisen euro on 98-104 senttiä miehen sataa senttiä kohden. Häiriköi? Näin feministit suhtautuvat asialliseen kritiikkiin: ”häiriköintiä”.
Minä en ole yhtä kuin feminismi. Tässä blogissa, joka perustuu sanoihin, en kyllä puutu mihinkään muuhunkaan “kuin korkeintaan sanoin”. Mitähän ne konkreettiset teot ois? En ole vaikutusvaltaisessa asemassa missään feministijärjestössä, joka voisi kampanjoida miehiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Jos haluaisin olla ja olisin, voisin perustaa sellaisen kampanjan. En näe mitään estettä sille. Mutta olen vain satunnainen blogikirjoittelija enkä mikään feminismin ruumiillistuma, joten voin huoletta kirjoitella tänne mielipiteitäni miten tykkään. Jos esimerkiksi lautakuntatyössäni törmäisin miehiin tai naisiin kohdistuvaan väkivaltaan tai voisin muuten vaikuttaa asiaan, sen varmasti tekisin. Blogaajana minulla ei kuitenkaan ole mitään velvollisuutta toteuttaa näkemyksiäni joinain sinulle sopivina konkreettisina tekoina.
Ja uudestaan: minä en ole yhtä kuin feminismi. Varmasti joku muu feministi jaksaisi jauhaa tästä pitempäänkin, mutta minulla sattuu olemaan aika paljon muutakin tekemistä kuin todistella täysin vastakkaista näkemystä edustavalle, miksi oma näkemykseni on paras. Se ei johda mihinkään. Sinä et muuta mielipidettäsi, vaikka kuinka todistelisin. Äläkä ole marttyyri. Ymmärsit varmasti, että ilmaukseni oli leikkimielinen. Ilmaisen saman asiakielellä: pyydän, että siirryt kommentoimaan kirjoituksia ja jatkamaan väittelyä jossain muussa blogissa, jos sitä haluat jatkaa. Täällä sille ei ole enää tarvetta, eikä minun tarvitse julkaista kommentteja, ellen halua.
P.S. Psst. EK ei taida olla ihan puolueeton taho.
”Minä en ole yhtä kuin feminismi. Tässä blogissa, joka perustuu sanoihin, en kyllä puutu mihinkään muuhunkaan “kuin korkeintaan sanoin”. Mitähän ne konkreettiset teot ois? En ole vaikutusvaltaisessa asemassa missään feministijärjestössä, joka voisi kampanjoida miehiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Jos haluaisin olla ja olisin, voisin perustaa sellaisen kampanjan. En näe mitään estettä sille. Mutta olen vain satunnainen blogikirjoittelija enkä mikään feminismin ruumiillistuma, joten voin huoletta kirjoitella tänne mielipiteitäni miten tykkään. Jos esimerkiksi lautakuntatyössäni törmäisin miehiin tai naisiin kohdistuvaan väkivaltaan tai voisin muuten vaikuttaa asiaan, sen varmasti tekisin. Blogaajana minulla ei kuitenkaan ole mitään velvollisuutta toteuttaa näkemyksiäni joinain sinulle sopivina konkreettisina tekoina.”
Et tietenkään, kuhan kummastelin feministien kaksinaismoralismia noin yleisesti. No minusta tämä Joku raja!-kampanja on itsessään varsin konkreettinen, eikö? Konkreettinen teko voisi olla juurikin kampanjan tukeminen. Oletko ylipäätään halukas puhumaan muille feministeille sen puolesta, että vastaava kampanja perustettaisi miehille? Tai, että miehet pääsisivät mukaan Joku raja!-kampanjaan? Tarvitseeko asian olla velvollisuus, jotta siihen puututaan?
”Ja uudestaan: minä en ole yhtä kuin feminismi. Varmasti joku muu feministi jaksaisi jauhaa tästä pitempäänkin, mutta minulla sattuu olemaan aika paljon muutakin tekemistä kuin todistella täysin vastakkaista näkemystä edustavalle, miksi oma näkemykseni on paras. Se ei johda mihinkään. Sinä et muuta mielipidettäsi, vaikka kuinka todistelisin. Äläkä ole marttyyri. Ymmärsit varmasti, että ilmaukseni oli leikkimielinen. Ilmaisen saman asiakielellä: pyydän, että siirryt kommentoimaan kirjoituksia ja jatkamaan väittelyä jossain muussa blogissa, jos sitä haluat jatkaa. Täällä sille ei ole enää tarvetta, eikä minun tarvitse julkaista kommentteja, ellen halua.”
Eli et pidä keskustelusta jos vastapuoli väittää vastaan? Mukavaahan se on keskustella sellaista kanssa, jotka ovat vain samaa mieltä, mutta rakentavampaa on kiistellä myös vastapuolen kanssa. Minä muutan mielipidettäni jos tosiaan voit perustella kantasi tarpeeksi hyvin, usko pois. Ei sinulla ole velvollisuutta julkaista kommenttejani, mutta sehän olisi silkkaa sensuuria. Ja miksi sensuroisit? Koska olen eri mieltä. Noh, jos et Saharov-palkintoa ole havittelemassa, niin eipä se taida ongelma olla. Kummaa vain, että vasemmistoliittolaisena sorrut tuollaiseen.
”P.S. Psst. EK ei taida olla ihan puolueeton taho.”
Miksei? SAK:ko sitten? Millä perustein tutkimus on virheellinen?
…voi jeesus.
kliketiklik.
Totta kai kannattaisin vastaavaa kampanjaa. En edes kuulu Amnestyyn, joten en voi oikein puhua kenellekään järjestön johtotyypille.
Olemme molemmat jo tuhansin merkein perustelleet kantojamme toisillemme. Minusta tämä on jo osoittautunut aika turhaksi enkä jaksa enää kinata tyhjän takia. Se ei liity Vasemmistoliittoon vaan siihen, että keskustelu, jossa ei päästä ollenkaan yhteisymmärrykseen pitkänkään yrittämisen jälkeen, ei ole hedelmällistä. Minusta ei ole järkevää jatkaa tätä keskustelua. Liittyy myös siihen, ettei minulla ei ole aikaa eikä halua etsiä loputtomasti tutkimuksia ja muuta näyttöä, joka sinulle kelpaisi. Sattuu olemaan parempaakin tekemistä. :)
Tämä on vain blogi.
”Totta kai kannattaisin vastaavaa kampanjaa. En edes kuulu Amnestyyn, joten en voi oikein puhua kenellekään järjestön johtotyypille.”
Kyllähän nämä sähköpostiosoitteet löytyvät sivuilta. Ja yleisesti asiasta puhuminen muuttaa varmasti vanhoja jämähtäneitä asenteita.
”Olemme molemmat jo tuhansin merkein perustelleet kantojamme toisillemme. Minusta tämä on jo osoittautunut aika turhaksi enkä jaksa enää kinata tyhjän takia. Se ei liity Vasemmistoliittoon vaan siihen, että keskustelu, jossa ei päästä ollenkaan yhteisymmärrykseen pitkänkään yrittämisen jälkeen, ei ole hedelmällistä. Minusta ei ole järkevää jatkaa tätä keskustelua. Liittyy myös siihen, ettei minulla ei ole aikaa eikä halua etsiä loputtomasti tutkimuksia ja muuta näyttöä, joka sinulle kelpaisi. Sattuu olemaan parempaakin tekemistä. :)”
Tarvitseeko jokaisesta asiasta päästä konsensukseen välttämättä? Et siis tunne tutkimuksia aiheesta? Kuulostaa siltä, että perustat mielipiteesi mututuntumaan etkä faktoihin.
”Tämä on vain blogi.”
Pelkkä tekosyy perustelemattomuudelle.
Kyllä Zachriksen kritiikki on oikeutettua, jos uskoo vahvaan stereotyyppiseen valheeseen feminististä. Feministit ovat todella pelottavia, kun ajavat naisten maailman herruuden puolesta… eiku rouvvuuden. Itse olen ollut ja olen samoista asioista huolissani kuin Haaparinne. Kuitenkaan en ole törmännyt feministiin, uskottavaan sellaiseen, joka olisi tällainen telaketju-kaikki-miesten-syytä-feministi. En toki voi taata, ettei kukaan feministiksi itseään kutsuva sortuisi ‘miehet alistavat naisia’ -propagointiin. Noora toikin jo esille tuon historiallisen aspektin. Feminismi on kehittynyt ja muuttunut ajan mukana. Minulle feminismi on pyrkimystä osoittaa vallitsevia sukupuoliroolia ja sitten ne voidaan purkaa, kun ne on havaittu. Toisessa viestissään Haaparinne toi tärkeitä asioita esille ja jotka sopivat täydellisesti tähän feministiseen liturgiaan.
Minusta tästä perheväkivallasta, ei voi keskustella tai tarttua siihen ollenkaan, ellei tunnusta sen taustalla olevia ja vaikuttavia sukupuolirooleja. Siihenhän pyritään tässä kun erotellaan tilastoista mies ja nainen.
Ps. Amnestystä en tiedä, ehkä ovat vähän ei-radikaaleja tai ehkä vain kosiskelevat maskulinisteja ko. kampanjalla.
Pps. Luin kaikki viestit.
”Kyllä Zachriksen kritiikki on oikeutettua, jos uskoo vahvaan stereotyyppiseen valheeseen feminististä. Feministit ovat todella pelottavia, kun ajavat naisten maailman herruuden puolesta… eiku rouvvuuden. Itse olen ollut ja olen samoista asioista huolissani kuin Haaparinne.”
Stereotyyppiseen valheeseen. En kutsuisi Vaaralaa tai Amnestyä radikaalifeministeiksi. Moilaset sun muut vähemmän fiksut ja enemmän radikaalit voi sitten toki jättää omaan arvoonsa. Asiatonta kuitenkin lähteä kumoamaan pointtejani habitukseni kautta.
”Kuitenkaan en ole törmännyt feministiin, uskottavaan sellaiseen, joka olisi tällainen telaketju-kaikki-miesten-syytä-feministi. En toki voi taata, ettei kukaan feministiksi itseään kutsuva sortuisi ‘miehet alistavat naisia’ -propagointiin.”
Anne Moilanen sopisi tuohon hyvin. Tosin Anne ei ole uskottava, ainakaan minusta, vaikka onkin Tulvan päätoimittaja. Enkä suinkaan väitä, että Vaarala olisi tällainen telaketju-miehet matalaksi-feministi. Hänen käsityksensä tasa-arvosta vain näyttää olevan armottoman yksipuolinen ja naiivi.
”Noora toikin jo esille tuon historiallisen aspektin. Feminismi on kehittynyt ja muuttunut ajan mukana. Minulle feminismi on pyrkimystä osoittaa vallitsevia sukupuoliroolia ja sitten ne voidaan purkaa, kun ne on havaittu. Toisessa viestissään Haaparinne toi tärkeitä asioita esille ja jotka sopivat täydellisesti tähän feministiseen liturgiaan.”
En sanoisi, että se on muuttunut tarpeeksi. En tiedä miksi vallitsevia sukupuolirooleja pitäisi purkaa purkamisen ilosta, eivät ne aina ole pahasta. Näitä roolejakin tärkeämmäksi näkisin toisessa viestissäni esittämien asioiden korjaamisen. Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että mainitsemani tilastot jäävät rintaliivikeskustelun ja mies-liitteiden varjoon. Miksi?
”Minusta tästä perheväkivallasta, ei voi keskustella tai tarttua siihen ollenkaan, ellei tunnusta sen taustalla olevia ja vaikuttavia sukupuolirooleja. Siihenhän pyritään tässä kun erotellaan tilastoista mies ja nainen.”
Miksi miesten ja naisten ongelmien hoito poikkeaisi radikaalisti? Molempien tavoite on sama ja molempien ongelma on sama. Ja koska olemme kuitenkin kaikki ihmisiä, miksei meitä tulisi kohdella yhdenvertaisesti? Oli miten oli, faktaa on, ettei feministeillä näytä olevan juuri halua puuttua miesten perheväkivaltaan. En tiedä miksi jos tavoite on kerran tasa-arvo.
Anne Moilasesta en tiedä kuin yhden City-lehden haastattelun perusteella. Enpä oikein hyvää kuvaa saanut.
Roolit sinällänsä ei ole automaattisesti pahoja tai hyviä, vaan kuuluvat ryhmäkäyttäytymiseen. Se millainen rooli on kantajalleen on tärkeää. Orjuuttavasta ja mielivaltaisista pakotetuista rooleista on päästävä eroon. Sukupuoliroolit on jaettu ja annettu sukupuolen mukaan vastoin yksilön vapautta olla oma itsensä. Sukupuoliroolit on murrettava suuremman vapauden tieltä.
“Miksi miesten ja naisten ongelmien hoito poikkeaisi radikaalisti? ”
Siis niin kuin sanoin pureudutaan rooleihin ja annettuihin käyttäytymismalleihin ja siten saadaan ongelmat yleisesti ratkaistua, siis hyödyttäen miehiä ja naisia. Konkreettisempaa vastausta voit hakea, joltain oikeasti asiaan perehtyneeltä.
“Ja koska olemme kuitenkin kaikki ihmisiä, miksei meitä tulisi kohdella yhdenvertaisesti?”
No totta helvetissä pitäisi! Tähän juuri pyritään. Ensin on vain tunnustettava ja nähtävä ne epäkohdat.
“Oli miten oli, faktaa on, ettei feministeillä…”
…Voisit alkaa feministiksi ja muuttaa sitä tarpeeksi tai sitten muuttamaan käsityksesi siitä.
“Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että mainitsemani tilastot jäävät rintaliivikeskustelun ja mies-liitteiden varjoon. Miksi?”
Taistelun arvoinen asia, eikö? Tätä voisi feministinä ajaa…
”Anne Moilasesta en tiedä kuin yhden City-lehden haastattelun perusteella. Enpä oikein hyvää kuvaa saanut.”
Anne on Anne, leimannut mm. miesasialiikkeen turhaksi velttoiluksi ja sovinismiksi. Sanonut mm. seuraavasti: “Jos ihminen on sitä mieltä, – - että sukupuoleen perustuva palkkaero on bluffia, hän ei ole feministi, vaikka itse kuinka muuta väittäisi”
”Roolit sinällänsä ei ole automaattisesti pahoja tai hyviä, vaan kuuluvat ryhmäkäyttäytymiseen. Se millainen rooli on kantajalleen on tärkeää. Orjuuttavasta ja mielivaltaisista pakotetuista rooleista on päästävä eroon. Sukupuoliroolit on jaettu ja annettu sukupuolen mukaan vastoin yksilön vapautta olla oma itsensä. Sukupuoliroolit on murrettava suuremman vapauden tieltä.”
Tuosta olen samaa mieltä, orjuuttavista ja pakottavista rooleista on päästävä eroon. Tosin, veikkaan, että määrittelemme määrittelevät ja pakottavat roolit eri tavalla. Sukupuoliroolit on jaettu? Siis ovat jakautuneet. Jokainen on sitä paitsi vapaa rikkomaan niitä.
”Siis niin kuin sanoin pureudutaan rooleihin ja annettuihin käyttäytymismalleihin ja siten saadaan ongelmat yleisesti ratkaistua, siis hyödyttäen miehiä ja naisia. Konkreettisempaa vastausta voit hakea, joltain oikeasti asiaan perehtyneeltä.”
Onko kyse niin suuresta erosta, ettei miesten ongelmaa voi missään nimessä käsitellä yhdessä naisten ongelman kanssa? Tai onko ero niin suuri, ettei miehiä kannata auttaa kuten nyt? Ei minusta.
”No totta helvetissä pitäisi! Tähän juuri pyritään. Ensin on vain tunnustettava ja nähtävä ne epäkohdat.”
Ongelma on se, että epäkohta on subjektiivinen käsite. Minusta esimerkiksi mies-liitteet eivät ole epäkohtia, saati sitten tienviittojen hahmojen sukupuoli tai armeijan vaakunan sukupuolielin. Toisten mielestä taas on. Jotkut taas eivät näe epäkohtana sitä, että miehet joutuvat inttiin/sivariin/vankilaan, kun taas naiset eivät – minä näen.
”…Voisit alkaa feministiksi ja muuttaa sitä tarpeeksi tai sitten muuttamaan käsityksesi siitä.”
En koe tarpeelliseksi. Voin sanoa rehellisesti kannattavani tasa-arvoa, mihin minä feminismiä tarvitsisin?
”Taistelun arvoinen asia, eikö? Tätä voisi feministinä ajaa…”
Voisi, muttei aja. Naisasialiikkeessä on miehillä lasikatto, joten turha sinne on lähteä mitään ehdottelemaan. Tämä kuuluisa lasikattohan löytyy myös vihreistä.
“Tosin, veikkaan, että määrittelemme määrittelevät ja pakottavat roolit eri tavalla.”
En tiedä, ehkä. Ehkä ei. En tässä lähde käymään näitä läpi. Vaikeaa ja työlästä näppäimistön kautta.
“Jokainen on sitä paitsi vapaa rikkomaan niitä.”
Sama juttu. Riippuu aivan siitä miten vapauden nähdään käsittävän. Esim. onko se vain joku kompetenssi tässä. En tässä lähde tätä käymään läpi. Toki on suotavaa ja kannatettavaa, että väki emansipoituisi.
“Ongelma on se, että epäkohta on subjektiivinen käsite. Minusta esimerkiksi mies-liitteet eivät ole epäkohtia, saati sitten tienviittojen hahmojen sukupuoli tai armeijan vaakunan sukupuolielin. Toisten mielestä taas on. Jotkut taas eivät näe epäkohtana sitä, että miehet joutuvat inttiin/sivariin/vankilaan, kun taas naiset eivät – minä näen.”
Heh. En nyt usko, että kukaan tosissaan kuvittelee feministien todelliseksi huolenaiheeksi tienviittojen hahmot tai onko palomiehet miehiä vai henkilöitä. Tässä taas yksi hyvä syy tutustua tarkemmin feministeihin. Ja kyllä on todellinen epäkohta, että vain miehet on pakotettuja asevelvollisuuteen. Hyvä, että olet huolissasi tästä!
”En tiedä, ehkä. Ehkä ei. En tässä lähde käymään näitä läpi. Vaikeaa ja työlästä näppäimistön kautta.”
Osa feministeistä kun näkee esim. rintaliivimainokset sortavina. Puhumattakaan mies-liitteistä. No arvaat varmaan mikä minun kantani on.
”Sama juttu. Riippuu aivan siitä miten vapauden nähdään käsittävän. Esim. onko se vain joku kompetenssi tässä. En tässä lähde tätä käymään läpi. Toki on suotavaa ja kannatettavaa, että väki emansipoituisi.”
Jos on niin.. heikko, ettei kykene ajattelemaan itsenäisesti ja toimimaan kuten haluaa sukupuolesta riippumatta, voiko asiaa edes muuttaa? Ja kuten sanottu, yhteiskunnassa on aina rooleja ja vaikka vanhat hävitettäisi, syntyy tilalle aina uusia. Tuntuu, että ajoittain feministit käyvät sotaa tuulimyllyjä vastaan.
”Heh. En nyt usko, että kukaan tosissaan kuvittelee feministien todelliseksi huolenaiheeksi tienviittojen hahmot tai onko palomiehet miehiä vai henkilöitä. Tässä taas yksi hyvä syy tutustua tarkemmin feministeihin. Ja kyllä on todellinen epäkohta, että vain miehet on pakotettuja asevelvollisuuteen. Hyvä, että olet huolissasi tästä!”
Noh, feministithän puuttuivat asiaan mm. Ruotsissa. Palomies-keskustelua taas käytiin kiivaasti Suomessakin. Mikä ihmeellisintä, nuo molemmat asiat herättivät feministeissä enemmän tarmoa kuin esim. miesten kokema perheväkivalta. Toivon, että alat pikku hiljaa ymmärtämää epäuskoani aatetta ja sen ”tasa-arvopyrkimyksiä” kohtaan. Osa feministeistä on puuttunut asevelvollisuuteen, mutta silloinkin takana on vaikuttanut enemmän pasifismi kuin tasa-arvo.
“Jos on niin.. heikko, ettei kykene ajattelemaan itsenäisesti ja toimimaan kuten haluaa sukupuolesta riippumatta, voiko asiaa edes muuttaa?”
Tämä on kehystettävä. Laitan varmaan seinälle tämän. Klassinen tapaus! Heureka! Mielenkiintoista… kaunista… hmm… analyysini toimii sittenkin. Empä avaa tätä enempää, vaikkakin kovasti kutkuttaisi…
“Mikä ihmeellisintä, nuo molemmat asiat herättivät feministeissä enemmän tarmoa kuin esim. miesten kokema perheväkivalta. Toivon, että alat pikku hiljaa ymmärtämää epäuskoani aatetta ja sen ”tasa-arvopyrkimyksiä” kohtaan.”
No ehkä. Mutta uskallankin ottaa selvää ja mennä mukaan. Jos todellakin asiat alkaisi näyttään siltä mitä maalailet, niin olen heti kritisoimassa tätä ja valmis hylkäämään heti moisen liikkeen. Vahvista uskoasi veli hyvä, yhdessä me pystymme siihen.
”Tämä on kehystettävä. Laitan varmaan seinälle tämän. Klassinen tapaus! Heureka! Mielenkiintoista… kaunista… hmm… analyysini toimii sittenkin. Empä avaa tätä enempää, vaikkakin kovasti kutkuttaisi…”
Enkä siis tarkoita, etteikö alistavia rooleja pitäisi purkaa, mutta tällaisissa ns. normitapauksissa? Luokassa tulee aina olemaan pelle ja kovis, koetettiin niitä kitkeä sitten kuinka kovasti tahansa. Äläpäs riemuitse, taisit ymmärtää väärin.
”No ehkä. Mutta uskallankin ottaa selvää ja mennä mukaan. Jos todellakin asiat alkaisi näyttään siltä mitä maalailet, niin olen heti kritisoimassa tätä ja valmis hylkäämään heti moisen liikkeen. Vahvista uskoasi veli hyvä, yhdessä me pystymme siihen.”
Niin minäkin, siis tasa-arvokeskusteluun. Ei ole mitään tarvetta mennä mukaan feministeihin jo pelkästään miesten lasikaton takia. No suosittelen seuraamaan sekä minun blogiani ja Henry Laasasen Ihmisuhteet ja tasa-arvo-blogia. Varsinkin Henryn blogista löytyy lähes päivittäin tällaista tietoa. Minä en usko saavuttavani tasa-arvoa feminismin kautta. Siksi toimin mielummin kanavan kautta, joka ajaa minusta sitä oikeaa tasa-arvoa.
Henry Laasasen blogia luin ja pidättelin oksennusta. Tiedät kai, että jotta Henryn mielenpatoutumia voi lukea on ensin allekirjoitettava hänen yksisilmäinen näkemys miehestä. Henry jos kukaan on etsimäsi miesten alistaja.
“Henry Laasasen blogia luin ja pidättelin oksennusta. Tiedät kai, että jotta Henryn mielenpatoutumia voi lukea on ensin allekirjoitettava hänen yksisilmäinen näkemys miehestä. Henry jos kukaan on etsimäsi miesten alistaja.”
Tämä menee nyt kyllä vähän argumentointivirheen puolelle. Henry on kirjoittanut kirjassaan paljon asiaa, joita mm. Anne Moilanen muiden telaketjujen kanssa eivät ole kyenneet millään tasolla kumoamaan. Ellei sitten aseella uhkailua lasketa.
Eikä Laasasen tasa-arvopyrkimysten allekirjoittaminen vaadi ko. kirjoittajan mieskuvan allekirjoittamista.
Ehkä tästä on joku jo huomauttanut, mutta sanonpa minäkin tuohon 20 prosenttiin kannattaa suhtautua hyvin skeptisesti. Väkivalta oli tutkimuksen kysymyksissä määritelty niin laajasti, että moni on huomauttanut, että on ihme kun luku on noinkin pieni.
Viimeisestä tasa-arvobarometristä saa hiukan toisenlaisen kuvan, toivottavasti oikeamman. Nolla prosenttia naisista ilmoitti pelkäävänsä väkivaltaa tai olevansa varuillaan perhepiirissä usein tai edes harvoin. “Edes joskus” pelkäsi tai oli varuillaan kaksi prosenttia. Miehillä vastaavat luvut olivat 0, 1 ja 3%. Tämä vastaa ainakin omaa arkikokemustani huomattavasti paremmin kuin tuo 20 prosenttia. Uskottavalta kuulostaa mielestäni myös se, että mies kokee perhepiirissä väkivaltaa naista useammin, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että miehiin kohdistuva perheväkivalta olisi suurempi ongelma. Miesten väkivallalla kun tuppaa olemaan sen verran vakavammat seuraukset kuin naisten väkivallalla. Siksi toiseksi noissa miesten prosenteissa lienee mukana myös isän (tai äidin) harjoittamaa väkivaltaa.
Viimeisempien EU-komission tilaamien uhritutkimusten mukaan Suomi yleensäkin on suhteellisen väkivallaton paikka. Suomalaiset kohtaavat väkivaltaa tai sen uhkaa vähemmän kuin EU-kansalaiset keskimäärin. “Kadulla pimeän jälkeen” Suomessa pelätään vähemmän kuin missään muussa maassa ja Helsinki on turvallisin pääkaupunki. Luulen, että matkustellet suomalaiset tuntevat tuon suuntaisesti aika yleisesti. Sitä kummallisempaa on, että julkisessa keskustelussa juuri päinvastainen mielipide — Suomi poikkeuksellisen väkivaltaisena maana — pyrkii hallitsemaan.
Ja höpön löpön.
Henry Laasasen “teoriat” on täysin mahdollista kumota. Hän tekee niin jopa aivan itse. Hän väittää kirjassaan, että naisilla on seksuaalista valtaa, joka perustuu siihen, että naisilla on monopoliaseman kaltainen asema suhteessa miehiin seksin vaihdannassa. Hän kuitenkin itse toteaa, että porno voi korvata naisen. Nämä kaksi asiaa eivät voi pitää paikkaansa yhtäaikaisesti.
Monopoliasemaa ei voi olla, mikäli on olemassa korvaava tuote. Miehillä ei voi olla riippuvuutta naisten tarjoamasta seksistä, koska sille löytyy korvikkeita. Jos miehet eivät ole riippuvaisia naisten tarjoamasta seksistä, naisilla ei voi olla seksuaalista valtaa.
Noora, otan osaa. Olet joutunut miesasiamiehen uhriksi. Itsekin olen joutunut, tosin eri miehen. Väittely ei kannata. Argumentit on jokaisella miesasiamiehellä täysin samat. Mitkään tutkimukset eivät kelpaa. Teksteistä löytyy harhaisia piirteitä. Mikään sanomasi ei riitä koska olet tehnyt sen fataalin virheen, että olet maininnut naisiin kohdistuvan väkivallan.
Onneksi noita miehiä on vähän. Harmi vain, että he terrorisoivat yhä useampaa keskustelua tuolla iän ikuisella jankuttamisella. Kaikilla on sama raamattu (se kirja mies vailla tasa-arvoa) joka on täyttä paskaa. Jokainen eteeni tullut miesasiamies linkittää niitä samoja kirjasta otettuja “faktoja” ja vaikka kumoat ne selväsanaisesti jollain tuoreella tutkimuksella niin sekään ei auta. Joko asiaa ei enää kommentoida tai yleensä puheenaihetta vaihdetaan kätevästi. Esim. tämä Zachris sivuutti tyynesti kaikki nämä naisten raiskaamiseen liittyvät faktat ja linkit.
Tosiasia on, että noiden kanssa ei vaan kannata väitellä. Keskustelu tosiaan ei etene minnekään. Mielestäni on myös täysin naurettavaa ajaa tuollaisella tarmolla asiaa joka ei ole mikään vakava ongelma missään päin maailmaa.
Se on hyvä kyllä, kun päästään tähän Juulian esittelemään itkupotkuvaiheeseen, jossa vastapuoli inttää, että on todistanut kaiken ja kumonnut vastapuolen kaikki argumentit, vaikka asianlaita on vastakkainen. Mutta mikäs siinä, parempi vain käperyä kilpikonnamuodostelmaan ja huutaa kovaan, että miehet sortaa.
Voi elämä, ei ihme ettei kansa tahdo feminismiä.
Niin no, valitettavasti kaikki kertomani on totta. Tällä jonka kanssa olen ajautunut syvällisiin keskusteluihin on kanssasi täysin sama tyyli, samat argumentit ja samanlainen tapa vaieta kuoliaaksi oikeat ongelmat jotta voidaan jauhaa tyhjänpäiväisyyksiä miesten “ongelmista”. Mutta onneksi teitä on vähän ja suurin osa myös miehistä tietää ja tajuaa, että naisten aseman parantaminen on aika paljon tärkeämpää ja akuutimpaa kun miesten aseman.
Juulia, muuten joo, mutta naisten aseman parantaminen ei ole kyllä yhtään sen tärkeämpää kuin miesten aseman. Tasa-arvo ois se juttu. :) Ongelmia on puolin ja toisin.
Eihän ne miehet sorra, vaan yhteiskunta kokonaisuutena. Ei tässä mitään ihan avuttomia heitukoita olla.
No kyllä minun mielestä naisten aseman parantaminen etenkin muualla maailmassa on erittäin paljon tärkeämpää kun miesten aseman parantaminen. Missään maailmankolkassa miesten asiat eivät ole huonommin kuin naisten kun taas naisten asema on todella monessa maassa surkealla tolalla.
Suomessakin naisten asiat ovat huonommin kuin miesten joten niihin pitäisi ensin löytyä parannusta. On tasan yksi asia missä olisi aktiivisesti nyt ajettava miesten oikeuksia ja se asia on huoltajuus/tapaamisoikeudet. Kaikki muut epätasa-arvoasiat koskevatkin sitten naisia.
“Niin no, valitettavasti kaikki kertomani on totta. Tällä jonka kanssa olen ajautunut syvällisiin keskusteluihin on kanssasi täysin sama tyyli, samat argumentit ja samanlainen tapa vaieta kuoliaaksi oikeat ongelmat jotta voidaan jauhaa tyhjänpäiväisyyksiä miesten “ongelmista”. Mutta onneksi teitä on vähän ja suurin osa myös miehistä tietää ja tajuaa, että naisten aseman parantaminen on aika paljon tärkeämpää ja akuutimpaa kun miesten aseman.”
Ja millähän perusteilla se on totta? Se, että joku toinenkin käyttää samaa tapaa ja argumentteja, ei ole mikään vasta-argumentti niiden paikkaansapitävyydelle. Tyhjänpäiväisistä miesten ongelmista? Tämä on tätä naissovinismia pahimmillaan: ongelmat ovat oikeita jos ne ovat naisten, muuten ne ovat samantekeviä. Miksi naisten aseman parantaminen Suomessa on miesten ongelmia tärkeämpää? Kuten sanottu, feminismi ei ole tasa-arvoa, vaan sokeaa naisasiaa.
“No kyllä minun mielestä naisten aseman parantaminen etenkin muualla maailmassa on erittäin paljon tärkeämpää kun miesten aseman parantaminen. Missään maailmankolkassa miesten asiat eivät ole huonommin kuin naisten kun taas naisten asema on todella monessa maassa surkealla tolalla.”
Muualla maailmalla toki, muttei Suomessa. Väite, että miehillä olisi kaikkialla paremmat oltavat, on silkkaa valetta. Suosittelen lukemaan kirjan nimeltä Mies vailla tasa-arvoa. Jos vielä senkin jälkeen uskallat pysyä mielipiteessäsi, johtuu se vain siitä, ettet aatteellisuuttasi kykene tarkastelemaan asiaa objektiivisesti. Tiesitkö, että jos lasketaan suomalaisten miesten ja naisten HDI, niin naisten on korkeampi?
“Suomessakin naisten asiat ovat huonommin kuin miesten joten niihin pitäisi ensin löytyä parannusta. On tasan yksi asia missä olisi aktiivisesti nyt ajettava miesten oikeuksia ja se asia on huoltajuus/tapaamisoikeudet. Kaikki muut epätasa-arvoasiat koskevatkin sitten naisia.”
Silkkaa valetta, taas. Miesten työllisyystilanne on huonompi, samoin elinikä, elintavat ja itsemurhatilastot. Biologisilla isillä ei ole vieläkään tasa-arvoista asemaa naisiin nähden (luojan kiitos mm. Vasemmistoliiton Uotila ajaa asiaan muutosta), armeija, miehet saavat ankarampia rangaistuksia samoista rikoksista, miesten asema eläkemarkkinoilla on epätasa-arvoinen, opetus on naispainotteista, miesten koulutustaso on huonompi, sosiaalityö suosii armotta naisia, miehiä on luvallista rituaalisilpoa uskonnon perusteella, valtaosa alkoholisteista, nisteistä ja kodittomista on miehiä, miehillä ei ole tasa-arvoista asemaa tasa-arvojärjestöissä- ja elimissä jne. Listaa voisi jatkaa vielä pitkään, mutta tässä näin aluksi vähän luettavaa. Suosittelen lukemaan Pasi Malmin väitöskirjan ja Arno Kotron ja Hannu T. Sepposen Mies vailla tasa-arvoa.