Huonoja ympäristöuutisia

Oletteko huomanneet, miten paljon ympäristöön liittyviä isoja ongelmia Euroopassa on juuri tällä hetkellä? Kaikki uutiset tuntuvat kertovan tulvista, poikkeuksellisista helteistä ja lisääntyneistä leväkukinnoista. Yllättäen vain äärimmäisen harva tiedotustaho edes mainitsee uutisoinnissaan ilmastonmuutoksen, vaikka katastrofit aivan ilmiselvästi lisääntyvät ja pahenevat kesä kesältä ja vuosi vuodelta. Onkohan tämä taas sellainen asia, jossa median on oltava muka objektiivisuuden nimissä nimeämättä syitä ongelmiin, vaikka ilmastonmuutos on yleisesti tunnistettu selviö? Melko naurettavaa joka tapauksessa. Toivottavasti ihmiset osaavat olla sen verran kriittisiä, että huomaavat asioiden välisen yhteyden. Suomessa ollaan tämänkin suhteen jotenkin kauhean takapajuisia: ilmastonmuutoksesta ei uskalleta, osata tai ymmärretä puhua ÄÄNEEN.

Muutama ikävä esimerkki tältä päivältä (lähteinä Yle ja HS):

• Romaniaa piinaavat helteet jatkuvat
• Ilmaston lämpeneminen nopeinta Tiibetissä
• Vedenpinnat korkealla Suomessakin
• Suomalainen viljely kaukana ekologisesta
• Satoja evakuoitu tulvien tieltä Britanniassa + vesi nousi Oxfordin kaduille
• Unkarin helteissä kuollut jopa 500
• Euroopassa vaaralliset säät

Jotain “positiivista” sentään:

• Epävakainen sää hillitsi sinileviä

Missähän vaiheessa kriisiin ruvetaan suhtautumaan vakavasti?

Jonkin sortin feministi

Mirka Muukkonen pyysi minua kertomaan, minkä sortin feministi olen. Mirka oli löytänyt netistä (vieläpä Oulun yliopiston sivuilta, ihanaa!) hauskan feministioppaan, jonka avulla voi kätevästi lokeroida itsensä ja tasa-arvoaatteensa. Ah-niin-pinnallisen listauksen perusteella tunnistan olevani selkeästi ekofeministi, humanistifeministi ja hyvinvointivaltiofeministi; lisäksi olen ainakin jossain määrin kiintiö-, globaali-, queer- ja anarkofeministi. Kivaa! Tekisipä joku samanlaisen listan vaikkapa sosialismin alalajeista, t. nimim. Ismien ystävä -88.

Vakavasti puhuen tunnustan esimerkiksi radikaalifeminismiä, marxilaista feminismiä, postmodernia feminismiä, queerfeminismiä, ihan pienin varauksin ekofeminismiä ja vähän suuremmin varauksin anarkofeminismiä – lähinnä siksi, etten ole anarkisti. Eniten olen kiinnostunut tasa-arvon kannalta juuri kielestä, sukupuolirooleista ja heteronormatiivisuuden kyseenalaistamisesta.

Eikä siinä vielä kaikki! (Miksi minusta tuntuu, että blogini keskittyy vähän liikaa tasa-arvokysymyksiin?) Satuin eilen lukemaan oululaista ilmaisjakelulehti Forum24:ää, jonka mielipidepalstalta löytyi konservatiivi-pohjoispohjanmaalaisia arvoja upeasti edustava kirjoitus:

“Mikä nykyajan yhteiskunnassa on oikein vikana? Miehen toimimista perheenpäänä kampitetaan jatkuvasti ja näin luodaan järjestäytymätöntä rakennetta suomalaisperheisiin. Feministinen maailmankatsomus on osaltaan johtamassa siihen, että vääristyneet toimintamallit pääsevät vallalle. Kaiken hyvän päälle televisiosta tulee ohjelmia, joissa ylistetään näitä vääristymiä. Lapset imevät helposti saamansa informaation ja näin ollen muodostavat siitä osan omaa arvomaailmaansa. Toivottavasti vielä koittaa aika, jolloin arvostetaan selkeää ydinperhettä ja vankkumatonta moraalia!”

Kirjoittaja on muhoslainen kunnan- ja kirkkovaltuutettu, joten uskaltaisin arvioida hänen mielipiteensä olevan lievän uskonnollisesti värittynyt. Joka tapauksessa minua suututti, joten vastasin:

“Muhoksen kunnanvaltuutettu Sami-Henrik Niskanen kirjoittaa Forum24:ssa 19.7., että ”miehen toimimista perheenpäänä kampitetaan jatkuvasti”. Toisin kuin Niskanen, minä näen kehityksen erittäin positiivisena – on jo korkea aika huomata, ettei tietty sukupuoli takaa kenellekään ylivoimaisia lastenkasvatus- tai perheenjohtamistaitoja, sikäli kun perhe edes johtajaa tarvitsee. Kirjoituksensa loppukaneettina Niskanen esittää toiveen siitä, että koittaisi vielä ”aika, jolloin arvostetaan selkeää ydinperhettä ja vankkumatonta moraalia”. Mielestäni on vähintäänkin kyseenalaista vetää yhtäläisyysviivat moraalin ja ydinperheen tai perheenpäänä toimivan miehen välille. Moraalilla ei ole mitään tekemistä jonkin sukupuolen alistamisen kanssa. Naisilla ja miehillä tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet kodin- ja lastenhoitoon ja päätösvaltaan kotona. Samoin kuin Niskanen on huolissaan perinteisen perhemallin romuttumisesta, minä olen huolissani lapsista, joiden kasvatus perustuu perinteisiin sukupuolirooleihin.

Niskanen paitsi korostaa miehen perusteetonta ylivaltaa, tuomitsee kaikki ydinperheestä poikkeavat perhemallit, kuten yksinhuoltaja-, uus- ja sateenkaariperheet. Lapsille tärkeintä on rakkaus ja läsnäolo, ei vanhemman tai vanhempien sukupuoli.

Haluaisin esittää kiitokseni ja onnitteluni Suomen ja maailman feministeille siitä, että patriarkaalisia valtarakenteita on onnistuttu kyseenalaistamaan näinkin paljon. Toivottavasti jatkossa suomalaisperheiden erilaiset rakenteet ja niiden kunnioittaminen ovat itsestäänselvyys.”

Tee työtä, jolla on tarkoitus

Tänä kesänä olen kovasti miettinyt, millaista työtä haluan tehdä jatkossa. En ole vielä onnistunut hankkiutumaan sellaisiin kesätöihin, jotka olisin kokenut oikeasti mielekkäiksi ja pitkällä tähtäimellä tarpeeksi kiinnostaviksi. (Tässä ei tietenkään ole mitään yllättävää – aika harva pääsee alle parikymppisenä tulevan, varsinkaan akateemisen, alansa töihin.) Ensimmäisen kriteerin täyttää eka kesätyöpaikka luomupuutarhassa, mutta se ei kuitenkaan ihan vastaa vaikkapa koulutustavoitteitani. Muita töitä olen tehnyt puhtaasti toimeentulon takia. Viime viikkoina olen kirkkaimmin tajunnut, ettei palkkapäivä riitä motivoimaan, jos itse homma on puuduttavaa, turhaa tai mikä pahinta: sotii omaa arvomaailmaa vastaan. Tittelin ei tarvitse olla YK:n pääsihteeri, mutta olisi hyvä, jos päivänsä (tai jotkin muut vuorokaudenajat) viettäisi hyödyllisesti, järkevästi ja mielellään niin, että pääsisi jollain tapaa toteuttamaan itseään.

Pidän politiikkaa huonona ja käytännössä katsoen mahdottomana uravalintana, mutta tahtoisin työni joko olevan itsessään jonkinlainen kannanotto tai mahdollistavan sellaisten tekemisen. En halua olla vain kapitalistisen koneen osanen – ehkä tähän liittyy hieman tekopyhä ajatus siitä, että pystyisi kaikella tekemisellään vaikuttamaan, kyseenalaistamaan, paljastamaan epäkohtia.

Juuri nyt tekisi mieli osoittaa, että Suomessa tuhlataan aivan mielettömät määrät rahaa ja resursseja todella turhiin yrityksiin ja laitoksiin. Starttirahoja ym. tukiaisia jaettassa olisi aiheellista tutkia, että onko yritystä ihan oikeasti mitään järkeä perustaa. Maailmassa kuljetellaan jo nyt pääomia, tavaroita ja ihmisiä paikasta toiseen toisinaan täysin tarpeettomasti. Erityisesti kahden jälkimmäisen liikkuminen aiheuttaa ison taakan ympäristölle – olisi fiksua tehdä liikkeet harkitusti ja perustellusti, ei pelkästään kivan pienen markkinaraon takia. Erityisesti välikäsiä luodaan jatkuvasti aivan liikaa. Sen sijaan, että höydyke tilattaisiin suoraan sen valmistajalta – joka parhaassa tapauksessa olisi saanut raaka-aineet läheltä -, sitä lennätetään ympäri maita ja mantuja välikädeltä toiselle. Loogisesti tuotteen hinnan olisi tällöin noustava, mutta käytännössä tilanne johtaa yleensä lähinnä pienempään korvaukseen tuottajalle – siis sille, joka on tehnyt kaikista kovimman työn.

Hyödyttömien yritysten perustamista selitetään usein sillä, että se luo työpaikkoja. Samalla argumentilla perustellaan myös monia muita ääliöasioita, esimerkiksi ydinvoiman lisärakentamista tai metsien kohtuutonta hakkaamista. Tilanne on hieman absurdi: joillakin aloilla on huutava, jopa hengenvaarallinen pula työntekijöistä, kun taas toisille koulutetaan jatkuvalla syötöllä ylimääräistä työvoimaa. Ongelmaksi esitetään sitä, etteivät alityöllistetyt alat ole kannattavia tai tuottoisia. Tämä saattaa olla lyhyellä aikavälillä totta, mutta pitemmän päälle vaikkapa sairaanhoito on mitä tuottoisinta ja tietysti täysin välttämätöntä – se pitää yhteiskunnan rattaat kunnossa. Oikea ongelma lieneekin loputtoman talouskasvun ihannointi: nopeita voittoja toki syntyy, mutta haidat ohittavat nopeasti hyödyt, kun taloudellinen toiminta on harkitsematonta hutilointia ympäriinsä.

Kaksi haastetta

Ninnu ja Harri ovat haastaneet minut kertomaan 1) seitsemän asiaa itsestäni ja 2) mikä on blogini nimen tarina. Toivottavasti blogini ei lähde näiden myötä luisumaan epäpoliittiseen suuntaan… No, seitsemän paljastusta:

1. Pelkään eniten (ainakin heti läheisten kuoleman yms. jälkeen) maailmassa vapauden menettämistä. En pelkästään konkreettisesti vangituksi tulemista, vaan mitä tahansa tilannetta, jossa kadotan vapauden päättää omista asioistani. Siksi vihaan erityisen paljon esimerkiksi sairastamista – puolikuntoisuus vie minulta mahdollisuuden mennä ja tulla miten haluan. Kipeänä yritän aina selitellä itselleni, että “oikeastaan haluankin olla kotona ihan rauhassa”. Tässä kohtaa voisi tietysti käydä monta enemmän tai vähemmän hedelmällistä keskustelua siitä, mitä vapaus on, mikäli sitä nyt ylipäätään on olemassa.

2. En ole kovin kärsivällinen ja kyllästyn helposti. Olen esimerkiksi kokeillut kymmeniä erilaisia harrastuksia (jooga, kuntosali, baletti, moderni tanssi, pianon- ja kitaransoitto, kuvataide, teatteri ja niin edelleen), mutta jaksanut vain harvoja niistä muutamaa kuukautta pidempään. Erityisen tylsinä pidän helppoja asioita. Elämä on pitkästyttävää ilman haasteita.

3. Lapsena inhosin makeaa, erityisesti suklaata. Päiväkotiin minulle ostettiin viiliä, kun muut söivät jäätelöä. Kartan edelleen ällömakeita ruokia, kuten hattaraa, mutta ongelmat suklaan ja jäätelön kanssa ovat kadonneet…

4. Lempivärini ovat musta ja punainen, kuten äidinisällänikin aikoinaan. Olen ilmeisesti muutenkin perinyt ja oppinut papalta paljon, kun kaikki aina jaksavat muistuttaa yhtäläisyyksistämme. Mietin usein, että on sääli, ettei pappa koskaan ehtinyt nähdä, millainen kommari sen tyttärentyttärestä tuli. Lapset ottavat isovanhempiensa aatteet, sanottiin jossain kirjassa.

5. Suomalaisista musiikkiyhtyeistä kammoan eniten Mambaa, Popedaa ja Yötä. Kammoan vähän myös niiden kuuntelijoit ja arvioin muutenkin ihmisiä usein musiikkimieltymysten perusteella.

6. Katson toisinaan aamupalaa syödessäni hetken MTV:tä, jolta tulee pääsääntöisesti surkeita ohjelmia ja huonoa musiikkia. Haluan kai kuitenkin olla ikään kuin ajan hermolla myös massakulttuurin suhteen. Kanava on aloittanut jokin aika sitten ilmastonmuutoksen vastaisen Switch-kampanjan, jonka mainokset pyörivät musavideoiden välillä jokseenkin tauotta. Mainoksista erityisen liikuttavia ovat Trees Breathing ja Marie (löytyy kampanjasivuilta, youtubessa oli vain huonolaatuinen versio), jossa nälkäinen pingviini kärsii, koska tietämätön tyttö ei tajua sammuttaa asunnostaan valoja. No, nykyään ajattelen tuota pingviiniä joka kerta, kun poistun jostakin huoneesta. Toimii ainakin minuun, siis.

7. Kiinnitän paljon huomiota laulujen sanoituksiin ja minulla on kova tarve löytää niistä samastumisen kohteita. Runot on samoin ymmärrettävä omakohtaisesti, jotta niitä osaa kunnolla arvostaa. Parhaat lyriikat ovat minulle (vertauskuvallisesti) totta.

En kyllä ole ihan varma, ketä tällaiset kiinnostavat… Taggaan jatkajiksi vaikka Mikko Kähkösen, Miku Hakomäen, Aino-Kaisa Pekosen ja Anna Mikkolan (jonka vastaushalukkuutta lievästi epäilen).

Sitten blogin nimestä. Vaikuttavaa avautumista oli alun alkaen vain työnimi – piti keksiä jokin hassunhauska sanaleikki (olen sanaleikkien suuri ystävä), joka sopisi poliittisen päiväkirjan otsikoksi. Nimi ei saanut olla liian rajaava tai vakava. Vaikuttava voi joko toimia leikkisästi ylisanana tai viitata yhteiskunnallisuuteen, avautuminen taas on sopivan laaja yläkäsite monentyyppisille kirjoituksille. En halunnut otsikoksi pelkästään “Nooran blogia” tai muuta tylsää. Olen vain unohtanut miettiä parempaa nimeä, vaikka nykyinen on vähän korni. Ja ai niin: sivun oikean reunan lainaus on tietysti Ultra Bran Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat! -kappaleesta.

Femin-, sosial-

Parin viikon takainen Kansan Tahdon kolumni (feminismistä, taas vaihteeksi – tämä on vähän niin kuin kohdistettu Pohjois-Pohjanmaan piirille):

Pelottavat ismit

Ennen puoluekokousta ja sen aikana käytiin ajoin kiivastakin keskustelua feminismi-sanan käytöstä periaate- tai tavoiteohjelmassa. Ilmeisesti esimerkiksi osalla puoluekokousedustajista oli huoli siitä, että Vasemmistoliitto profiloituu yhden (nais-)asian liikkeeksi. Feminismin puolestapuhujilla taas oli taustalla ihan toisenlainen huoli – mitä tapahtuu, jos tasa-arvon ajaminen jää Vasemmistoliitossa f-sanan käytöstä jankkaamiseen?

Sama keskustelu on ollut vireillä Vasemmistonuorissakin pitkään. Monia tovereita niin nuorisojärjestössä kuin puolueessakin tuntuu pelottavan feminismin ”huono kaiku”. Vasemmistonuoret tarttui liittokokouksessaan härkää sarvista toteamalla olevansa paitsi feministinen, myös radikaali sosialistinen järjestö. Ohjelmallisestihan minkäänlaista ristiriitaa ei
ole: Vasemmistonuorten poliittinen ohjelma on alkujulistuksen mukaisesti täynnä tasa-arvoon ja muihin radikaalin sosialistisiin arvoihin liittyviä vaatimuksia. Puolue puolestaan otti pienemmän askeleen sanomalla samastuvansa sosialistiseen ajatussuuntaan. Vaikka periaateohjelman kohta on nähty mediassa lähinnä menneisyyteen hirttäytymisenä, tilanne on todellisuudessa juuri päinvastainen. Olen ilahtunut siitä, että sosialismi uskalletaan pitkästä aikaa mainita. Menneisyyteen hirttäytymistä olisi se, ettei päästäisi yli vuosikymmenten takaisista sanojen väärinkäytöistä. Ismien pelätyt huonot kaiut eivät poistu kuin niitä aktiivisesti muuttamalla: Vasemmistoliitto voi suhteellisen vapaasti määritellä tarkemmin oman sosialisminsa tai feminisminsä, mikäli niiden tunnetummissa määritelmissä on viilaamista – onhan niillä muutenkin laaja valikoima suuntauksia alakäsitteinään.

Minusta tuntuu hassulta, että jopa Vasemmistoliiton kaltaisessa ilmeisen edistyksellisessä liikkeessä käytetään argumentteja tyyliin ”no onhan se tasa-arvon ajaminen jo mennyt vähän liian pitkälle”. Suomalainen yhteiskunta on yhtäläisestä äänioikeudesta ynnä muista ylellisyyksistä huolimatta edelleen räikeän epätasa-arvoinen. Naisen euro on 80 senttiä, lastenhoitoa ja kotitöitä ei jaeta likimainkaan tasaisesti, johtajapöydissä istuu lähes poikkeuksetta vain miehiä, naiset voittavat järjestään huoltajuuskiistat ja sukupuoliroolit rajoittavat ihan jokaisen elämää – epäkohtia voisi luetella loputtomasti. On taantumuksellista ajatella, että saavutetut tavoitteet riittävät, kun korjaamista on selkeästi vaikka millä mitalla.

Muistuttaisin taas, ettei feminismi todellakaan ole naisten ylivallan tai millään tavalla pelkästään toisen sukupuolen etujen ajamista. Sanan etymologiasta huolimatta feminismi pyrkii yksiselitteisesti poistamaan sukupuolten välisen eriarvoisuuden. Naisasialiikkeeksi se on mielletty siksi, että naiset ovat pitkään olleet erityisesti länsimaissa se alistetuin sukupuoli.

Toivottavasti puolueessakin päästään pikkuhiljaa yli feminismiin liittyvistä kummallisista ennakkoluuloista ja uskomuksista, jotta tasa-arvokysymyksiä voidaan ruveta käsittelemään avoimesti ja määrätietoisesti. Työsarkaa nimittäin riittää!

Mielipidekirjoitus Kalevaan

Tässä Kalevan tiistainen pääkirjoitus, ja tässä vastaus:

Puolueeton sanomalehti Kaleva ruotii pääkirjoituksessaan 19.6. Vasemmistoliiton puoluekokousta kovin ja varsin perustelemattomin sanoin. Haluankin omalta osaltani kyseenalaistaa ja avata tekstissä esitettyjä väitteitä puolueen tilasta ja puoluekokouksen päätöksistä.

Vasemmistoliitto, kuten toivottavasti muutkin puolueet, pyrkii uudistumaan ja kehittämään organisaatiotaan ja linjojaan jatkuvasti. Kehittämiselle mitä oivallisin paikka on kolmen vuoden välein kokoontuva puoluekokous, jossa demokraattisesti tehdyillä päätöksillä on puolueväen tuki. Esimerkiksi puoluesihteeriä on uudistumisen nimissäkin hyvä vaihtaa säännöllisesti. Aulis Ruuthia ei siis varsinaisesti Uimosen sanoin ”uhrattu”, vaan puoluekokous yksinkertaisesti katsoi Sirpa Puhakan sopivammaksi jatkajaksi tehtävään. ”Värikkään”, onneksi jo demareihin siirtyneen Viialaisen ja puolueen uskollisen soturin kenkiin astunut Puhakka vakuutti äänestäjänsä siitä, että hänellä on liikkeelle uutta tarjottavaa.

Tämänkertainen puoluekokous meni varsinkin nuorten edustajien näkökulmasta paremmin kuin hyvin. Kokouksessa paitsi hyväksyttiin kaksi erinomaista ja edistyksellistä ohjelmaa, myös valittiin puoluejohtoon iso liuta nuoria aktiiveja. Varapuheenjohtajapaikkojen (Paavo Arhinmäki, 30, ja Aino-Kaisa Pekonen, 28) lisäksi liikkeen nuorempi polvi on nyt entistäkin paremmin edustettuna puoluehallituksessa ja –valtuustossa. Pääkirjoituksessa Paavo Arhinmäkeä nimitetään ”päällepäsmäriksi”, vaikka Arhinmäki puheenvuoroissaankin korosti useamman kerran (puolue)politiikan olevan juuri joukkuepeliä sooloilun sijaan. Arhinmäen 1. varapuheenjohtajapaikka oli odotettu voitto punavihreälle sukupolvelle ja antaa osviittaa seuraavan puoluekokouksen henkilövalinnoista. 2. varapuheenjohtajaksi valittua Aino-Kaisa Pekostakaan en ohittaisi pelkästään ”tuntemattomana” – valtakunnan tasolla mahdollisesti vielä tuore kasvo kuittasi ensimmäisistä eduskuntavaaleistaan yli 1500 ääntä. Vpj-valinnat on helppo nähdä luottamuksenosoituksena vaaleissakin mainiosti pärjänneille nuorille (36000 ääntä, kaksi paikkaa eduskunnassa).

Uimosen mukaan tehdyt henkilövalinnat ”eivät puolueen ongelmia poista”. Tätä keskustelua varten olisi tietysti aluksi määriteltävä kyseiset ongelmat. Näkisin, että erityisesti median suhteen kyse on ollut lähinnä liiasta varovaisuudesta ja sitä myötä näkymättömyydestä, Siimeksen oikkuilusta ja entisten puoluetovereiden SDP-puheista. Tuntuu turhauttavalta edes viitata demareihin, kun kaikki maininnat yhteistyöstä näytetään tulkittavan hätähuutoina ja toiveina puolueiden yhdistymisestä. Oppositioyhteistyö on täysin eri asia kuin toiseen puolueeseen sulautuminen – sitä Vasemmistoliitossa tahtoo harva, jos kukaan. Siksi demareiden antamista ”tylyistä rukkasista” tai periaateohjelman ”lisärasitteista” puhuminen tuntuu puolueaktiivista todella naurettavalta.

Korjaan vielä yhden asiavirheen: sosialismia ei kirjattu periaateohjelmaan siksi, että se ”halutaan yhtä mainita”, vaikka ”se on puolueen omastakin mielestä kuollut aate” – päinvastoin sanaa uskalletaan pitkästä aikaa käyttää rohkeammin. Vasemmistoliiton sosialismi on kuvattu ohjelmassa yksinkertaisen selkeästi: se ei ole totalitarismia, vaan suuremman demokratian ja vapauden tavoittelua. Tästä näkökulmasta koko periaateohjelma on sosialistinen – koettiin vain tarpeelliseksi avata sanaa lyhyesti maininnan yhteydessä. Vasemmistoaate on kaikkea muuta kuin epämääräinen, minkä voi todeta helposti esimerkiksi tutustumalla juuri hyväksyttyihin periaate- ja tavoiteohjelmiin.

Ymmärrän, että pääkirjoitukset ovat pitkälti vain kirjoittajansa mielipiteenilmauksia ja näkökulmia ajankohtaisiin kysymyksiin, mutta tässä tapauksessa tulkinta on vedetty sangen pitkälle nähdäkseni melko heppoisin perustein.

Edistyksellinen Vasemmistoliitto

Blogimaailmassa on avauduttu tästä jo ihan mukavasti (esim. Laura Tuomisen, Saila Ruuthin, Mirka Muukkosen ja Paavo Arhinmäen toimesta), vaan sanonpa minäkin: Vasemmistoliiton viides puoluekokous meni erinomaisesti. Puoluejohdon lisäksi uudistuivat periaateohjelma (ts. puolueohjelma) ja tavoiteohjelma, joista varsinkin jälkimmäisen eteen nuoret puoluekokoustajat tekivät paljon töitä. Poimin tähän muutaman lainauksen edistyksellisistä ohjelmistamme, jotka kannattaa ehdottomasti lukaista läpi. Erityisen paljon parannuksia tehtiin ympäristölinjauksiin, jotka saivat reippaasti lisätilaa ohjelmien sivuilta ja alkavat nyt olla ajan tasalla.

- Vasemmistoliitolle ei riitä pelkkä mahdollisuuksien tasa-arvo. Me tavoittelemme arkipäivässä toteutuvaa tasa-arvoa. – - Toimivat perusoikeudet tarvitsevat tuekseen osaavan ja kansalaisten yksilöllisiä tarpeita palvelevan julkisen vallan sekä aktiivisen kansalaisyhteiskunnan. (Periaateohjelma)

- Kahlitsevat sukupuoliroolit rasittavat kaikkia ihmisiä sukupuolesta riippumatta. – - Vasemmistoliitto edistää kaikkien ihmisten välistä tasa-arvoa ja tasavertaisuutta perheessä, työelämässä ja yleensä yhteiskunnassa. Vasemmistoliitto rakentaa yhteiskuntaa, jossa erilaiset perhemuodot ja elämänvalinnat ovat tasavertaisessa asemassa. Ihmisen oikeudet, mahdollisuudet ja velvollisuudet ovat yhtäläiset. Ne eivät parisuhteessa ja perhe-elämässä saa riippua sukupuolesta eikä seksuaalisesta suuntautumisesta. (Periaateohjelma) -> Kaikkien lakien valmistelun yhteydessä sekä budjetinteossa on arvioitava vaikutukset sukupuolten väliseen tasa-arvoon. (Tavoiteohjelma)

- Vasemmistoliitto edistää Suomen kehitystä monikulttuuriseksi maaksi. Kaikilla Suomessa pysyvästi asuvilla on oltava samat kansalaisoikeudet ja kansalaisvelvollisuudet. Toivotamme maahanmuuttajat tervetulleiksi Suomeen ja maamme täysivaltaisiksi kansalaisiksi. (Periaateohjelma)

- Työ ja perhe-elämä on voitava sovittaa yhteen niin, että sekä isät että äidit voivat kantaa yhtäläistä vastuuta vanhemmuudesta. – - Naisten palkat ja asema työelämässä on saatava yhdenvertaiseksi miesten kanssa. (Periaateohjelma) -> On laadittava kattava ohjelma naisten ja miesten välisen palkkaeron poistamiseksi. Naisten mahdollisuuksia edetä työelämässä johtoasemiin on parannettava. Vanhemmuudesta työnantajille koituvat kustannukset on tasattava kaikkien työnantajien kesken. (Tavoiteohjelma)

- Vasemmistoliitto edistää jokaisen oikeutta yhteiskunnan aktiiviseen jäsenyyteen. On luotava uusia ja uudenlaisia työpaikkoja. Tuottavuuden kasvaessa työaikaa on lyhennettävä, työtä jaettava, vapaa-aikaa ja työntekijöiden ehdoilla tapahtuvaa joustavuutta lisättävä. Työn käsitettä on laajennettava, jotta kaikki yhteiskunnan kehittämiseksi tehtävä toiminta tulisi näkyväksi. (Periaateohjelma) -> Perusteettomia pätkätöitä teettäville työnantajille on säädettävä korkeammat työnantajamaksut. Vuokratyöntekijöille on määriteltävä riittävän korkea takuupalkka. Taiteen ja tieteen apurahansaajille on taattava vastaava sosiaali- ja eläketurva kuin työsuhteessa oleville. (Tavoiteohjelma)

- Suomen on edistettävä tulevien sukupolvien ja ympäristön kannalta kestävää kehitystä kansainvälisesti ja oltava itse edelläkävijä. – - Fossiilisten polttoaineiden ja ydinvoiman käyttö on asteittain lopetettava ja siirryttävä uusiutuviin energialähteisiin. — Kuluttajina teemme arjen politiikkaa joka päivä. Vasemmistoliitto haluaa edistää vastuullista kuluttamista, reilua kauppaa, vahvistaa kuluttajien oikeuksia ja kuluttajaliikettä. Vasemmistoliitto tukee lähiruokaperiaatetta ja luomutuotantoa. Eläinten suojelua on edistettävä. Erityisesti tuotantoeläinten kohtelua on parannettava. (Periaateohjelma) ->Rikkaiden teollisuusmaiden on toteutettava 80 % päästövähennykset. – - Suomen on yhdessä muiden Euroopan unionin maiden kanssa asetettava kestävä kehitys etusijalle kaikessa toiminnassaan. – - Jokaiselle tuotantoeläimelle on taattava mahdollisimman lajityypillinen elämä ja kivuton kuolema. Pitkän matkan teuraskuljetukset tulee kieltää. Tavoitteena on oltava tehomaatalouden merkittävä vähentäminen. (Tavoiteohjelma)

- Pääkaupunkiseudulla on otettava käyttöön ruuhkamaksut tai tietullit. Näin ohjataan joukkoliikenteen käyttöön siellä, missä se on mahdollista, mutta ei rangaista suhteettomasti haja-asutusalueilla asuvia. (Tavoiteohjelma)

- Aatteellisesti Vasemmistoliiton ohjelma samastuu sosialistiseen ajatussuuntaan. Sanoudumme irti sosialismiin liitetystä totalitarismista. Tulevaisuuden sosialismi voi merkitä vain enemmän demokratiaa ja enemmän todellista vapautta kaikille. Sosialistinen ajattelu edistää sellaista yhteiskuntaa, jossa talouden toimintaa, pääomaliikkeitä ja sijoitustoimintaa, ihmisten asemaa tuotannossa ja erityisesti tulojen ja varallisuuden jakoa säännellään ihmisten tasa-arvotavoitteen toteuttamiseksi käytännössä. Talous ei saa hallita yhteiskuntaa, vaan talouden on palveltava hyvän elämän rakentamista kestävällä tavalla. (Periaateohjelma)

- Vasemmistoliitto on vapaamielinen kansalaisliike. (Periaateohjelma)

- Valtiolla ei pidä olla erityissuhdetta mihinkään uskontoon tai uskontokuntaan. (Periaateohjelma)

- Julkisen sektorin on lakattava käyttämästä suuryritysten omistamia käyttöjärjestelmiä ja ohjelmistoja, ja siirryttävä käyttämään vapaita tietokoneohjelmia ja avoimia tiedostomuotoja. (Tavoiteohjelma)

- Opintotuen perusteet on tehtävä samanlaisiksi toisen asteen ja korkea-asteen opiskelijoille. Opiskelijoiden on päästävä yleisen asumistuen piiriin. Alle 20-vuotiaiden itsenäisesti asuvien opiskelijoiden opintotuen määrä ei saa riippua vanhempien tuloista. Opintorahaa on korotettava perustoimeentulon tasolle, jotta se mahdollistaisi paremmin täysipäiväisen opiskelun. Opiskelijoita ei tule pakottaa lainanottoon. (Tavoiteohjelma)

- Samaa sukupuolta olevilla vanhemmilla pitää olla kaikki samat oikeudet ja velvollisuudet kuin eri sukupuolta olevilla vanhemmilla. Myös adoptio-oikeus on laajennettava samaa sukupuolta oleville pareille. Adoption saamista on ylipäänsä helpotettava. Avioliittolaki on muutettava sukupuolineutraaliksi. (Tavoiteohjelma)

Niinpä. Kun varapuheenjohtajiksi valittiin vielä Paavo Arhinmäki ja Aino-Kaisa Pekonen, puolue tuntuu vähintääkin omalta ja oikealta. Parantamisen varaa toki on edelleen, mutta päällimmäiseksi jäi tyytyväinen tunne siitä, että Vasemmistoliiton tulevaisuus on valoisa.

It’s not natural, normal or kind / the flesh you so fancifully fry

Pahoittelut pitkästä tauosta jälleen, yritän skarpata. Vaalianalyysia kirjoittelen lähiaikoina.

Päivän järkytys löytyi Hesarin sivuilta: Tanskassa on taas paljastunut erittäin vakavia eläinoikeusrikkomuksia. Sikoja on kuljetettu tauotta 127 tuntia ja ne ovat olleet niin nälissään, että ovat alkaneet syödä toisiaan. Käsittämätöntä, että yhtiö on saanut jo 32 tuomiota samasta asiasta, ja kuljetuksia on vain jatkettu! Tällaisiin törmätessään aina muistaa, miksi on kasvissyöjä. Miettikäähän, että kuinka moni samanlaisista tapauksista jää paljastumatta jopa meillä Pohjoismaissa. Tanskalaista kinkkua vaan pöytään ensi joulunakin…

Vaalit lähestyvät ja feminismi on kirosana

Mistä muusta sitä kirjoittaisikaan kuin vaaleista, joiden ympärillä elämä tätä nykyä melko tiiviisti pyörii. Enää kolmisen viikkoa suureen koitokseen, ja joka päivä pitäisi olla vaalikahvilassa, -kodassa, -paneelissa, -tilaisuudessa, kokoustamassa tukiryhmän kanssa tai vähintäänkin jakamassa esitteitä, tulitikkuja ja vaalikarkkeja. Olen kiitollinen siitä, että olen vain vaalipäällikkö, sillä ehdokkailla näyttää olevan vielä rankempaa kuin taustatiimillä. Toivotaan, että meidän kaikkien vasemmistoaktiivien ahkeruus palkitaan äänivyöryllä.

Vaalipaneeleissa käy yllättävän hyvin ilmi, miten vasemmistolaisia ajatuksia kaupataan äänestäjille puolueen kuin puolueen taholta, niihin liittyvistä kauniista sanoista puhumattakaan. Kukapa ei ilomielin liputtaisi tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden, vapauden tai inhimillisyyden puolesta? Anyone? Käsitteistä oikein hyviltä kuulostavat esimerkiksi ilmainen koulutus, hyvinvointivaltion säilyttäminen, ympäristön huomioonottaminen ja opiskelijoiden, vanhusten, yksinhuoltajien, mielenterveysongelmaisten, työläisten, työttömien, lapsiperheiden ymv. aseman parantaminen. En yhtään ihmettele, että vaalilauseiden ja -lupausten sanotaan muistuttavan toisiaan. Kun ehdokkaat yrittävät kiivaasti miellyttää jokaista potentiaalista äänestäjäänsä, esitteiden teksteistä on hankalampi löytää eroja kuin yhtäläisyyksiä. Eroja kuitenkin on, ja niitä olisi syytä tuoda esille.

Katsoin eilen Ajankohtaisen kakkosen Akkavalta-illan, ja yllätyin jälleen siitä, miten omituisesti feminismiin yleisesti suhtaudutaan. Ohjelmaan lähetetyissä tekstareissa asetettiin jatkuvasti feminismi ja sovinismi vastakkain, vaikka ne ovat kaikkea muuta kuin toistensa vastakohdat. Feminismi on yksinkertaisesti tasa-arvon aate, joka pyrkii poistamaan sukupuolten välisen eriarvoisuuden. Toisin kuin sovinismi, se ei missään määrin pyri minkään sukupuolen ylivaltaan. Milloinkohan tämä menee perille? Ohjelman keskustelijoistakin osa tuntui olevan ihan hakoteillä. En ymmärrä, miksi tasa-arvosta puhuttaessa täytyy muka-hauskasti väittää, etteivät miehet voi hoitaa lapsia kotona, koska eivät pysty tekemään kuin yhtä asiaa kerrallaan. Olen sitä mieltä, että kotiäitiys on valinta – ei siis minkäänlainen lapsen kehitykselle välttämätön, symbioottinen tila synnyttäjän ja jälkeläisen välillä. Koti-isyyden ja päivähoidon vastustajat voisivat edes yrittää esittää kelvollisia argumentteja aikansa eläneiden uskomusten toistelemisen sijaan.

Uutisia

Tämä aamu alkoi tv-uutisilla, joissa kerrottiin Paavo Arhinmäkeen kohdistuvasta rikosepäilystä. Aivan uskomaton juttu! Asiaa on jo ehditty päivitellä ympäri blogosfääriä, mutta se ansaitsee järjettömyydellään vielä ainakin yhden maininnan. Kun kamerakännykällä kuvaamisesta ja pääkaupungin keskustassa liikkumisesta tulee kiinniotetuksi, joutuu putkaan yli vuorokaudeksi ja julistetaan rikosepäillyksi, niin viimeisetkin uskon rippeet Suomen poliisilaitokseen ja sisäministeriöön alkavat hävitä. Koko Asem 06 -sotku oli ihan älytön. Epäilijöitä kehottaisin lukemaan ja katsomaan Paavon version – varsinkin video puhuu puolestaan.

Toinen huono uutinen tuli jälleen kerran ystävämme George W. Bushin suunnalta. Maailman velkaantuneimman valtion johtaja vaatii budjettiehdotuksessaan valtavia lisärahoja puolustusministeriölle. Hesarin mukaan budjetin läpimeno tarkoittaisi, että sotimiseen uppoaisi pian yli viidennes Yhdysvaltojen menoista! Käsittämätöntä toimintaa. Menot yllättäen rahoitettaisiin julkisia palveluita leikkaamalla, ja uhreiksi joutuisivat vaihteeksi köyhät ja vanhukset, joiden sairausvakuutuksista napattaisiin Bushin sotakoneiston käyttöön 61 miljardia euroa. Hyvin menee, USA! Bush kehuu terveydenhuollon muuttuvan reilummaksi ja joustavammaksi, mikä ei ainakaan minun korvaani kovin uskottavalta kuulosta – varsinkaan kun budjetin luvataan kääntyvän ylijäämäiseksi minkäs muun kuin veronkevennysten avulla. Bushin ehdotusta on onneksi kritisoitu suhteellisen avoimesti. Muistuttaisin, että UNESCOn mukaan maailma käyttää keskimäärin 100 dollaria vuodessa opettaakseen lapsen lukemaan, ja sittemmin 8000 dollaria vuodessa opettaakseen hänet ampumaan.

Pari viikkoa sitten hämmästytti uutinen teologian opiskelijoiden tekemästä kantelusta, jossa pastori Leena Huovista syytettiin homoliiton siunaamisesta. Eilinen tieto kertoo, että tuomiokapituli jätti teon rankaisematta, mikä on tietysti vähintäänkin oikeudenmukaista ottaen huomioon, että kyseessä oli yksityistilaisuus. Pisteet Leena Huoviselle rohkeasta puheenvuorosta! Seksuaalinen eriarvoisuus on kitkettävä yhteiskunnasta niin pian kuin mahdollista.

Lopuksi pari sanaa puolueiden vaalisloganeista. Ensinnäkin demareiden “Minä! Me.” -mainos muistuttaa häkellyttävän paljon Vasemmistoliiton muutaman vuoden takaista “Me. Yhdessä.” -slogania, ja toiseksi se haiskahtaa taas pahasti tutulta demaripopulismilta. Olen tosin kuullut jo useammalta taholta, että mainos on ymmärretty myös kansainvälisenä individualismin ylistyksenä – ehkä “me” onkin mukana vain selventämässä sanomaa englantia ymmärtäville. Se sopisikin SDP:n linjaan paremmin. Puolueen kampanjasivuja selatessa alkaa suututtaa: äänestäjiin yritetään vedota puhumalla punaisista ja sinisistä totuuksista samalla, kun puheenjohtaja julistaa kannattavansa veroalea, ja sinipunahallitusta pidetään todennäköisenä. Heinäluoma on tietysti johdonmukaisesti jo ehtinyt perua puheensa, mutta SDP:n vaaliohjelma ja toiminta hallituksessa ovat eittämättä kuin yö ja päivä. Pitäkää mielessä, että vaalilauseen mukaisesti Vasemmistoliitto on se puolue, joka on oikeasti vasemmalla.